Takaisin projekteihin

Työpaikkaeslut

Työpaikkaeslut, WESL (work esl), alkoivat realisoitua vuoden 2000 paikkeilla. Säätäjä Upi sai omansa valmiiksi muutamassa vuodessa, mutta itselläni kesti aina kevääseen 2008 ennen kuin kaiuttimet lopulta valmistuivat. Projekti oli vuosikausia täysin pysähdyksissä, muut projektit ja tekemiset ajoivat prioriteetissa ohi moneen kertaan. Vihdoin kesällä 2007 kaivoin pölynpeittämät kamat esille ja aloin muistella mitä oikein pitikään tehdä... Ensi töiksi piti käydä Elektorista hakemassa osat, jotka oli "lainattu" muihin projekteihin...

Sähköstaattinen elementti

Uretaanilakalla viimeistelty mänty

Ideanahan oli rakentaa aktiiviset, sähköstaattista elementtiä hyödyntävät, suhteellisen pienikokoiset (PC:n kaiuttimien suuruusluokkaa) mutta silti suorituskykyiset kaiuttimet. Bassotoiston takaamiseksi oli tarkoitus käyttää dynaamista elementtiä. Ensimmäiseksi tosin oli ratkaistava eräs fundamentaalinen ongelma. Tai oikeastaan kaksi:

1) bassoelementti vaatii väistämättä kotelon ja riittävän tilavuuden. Elementiksi valittiin edullinen Radiotehnikan 5 tuuman basso, joka löytyy S-30B mallista. Oli tunnettua, että elementti toimii hyvin n. 10 litran refleksiviritetyssä kotelossa. Sellainen oli siis tavoitteena. Samaiseen koppaan oli tarkoitus ängetä kaikki tarvittava elektroniikka ja audiomuuntaja.

2) sähköstaattinen elementti säteilee ääntä myös taaksepäin. Eli jos elementin takana on esim. edellä mainittu bassokotelo, heijastuu ääni siitä kohti kuulijaa, mikä taasen sotkee toiston totaalisesti. Ja toisaalta paneeli vaatii taakse vapaata tilaa toimiakseen kunnolla.

Radiotehnika Radiotehnika

Ankaran mietiskelyn ja kokeilun jälkeen ongelmaan löytyi tyydyttävä mekaaninen ratkaisu, jossa bassolle saatiin riittävästi tilavuutta ja riittävän pitkä refleksiputki sekä vältettiin paneelin takasäteilyn päätyminen kuuntelijan korviin. Samalla fundeerattiin kaiuttimen lopullinen rakenne ja ulkonäkö pääpiirteittäin.

Itse sähköstaattinen elementti oli tehtävä kaarevaksi suuntaavuuden hallitsemiseksi. Tästähän oli jo aiempaa kokemusta CESL-projektissa. Pienikokoinen elementti olikin varsin suoraviivainen toteuttaa. Tällä kertaa pellit muovitettiin läpilyöntien välttämiseksi sekä ulkonäöllisistä syistä.

Elektroniikkasuunnittelu taisi alkaa suurjännitelähteestä. Se tehtiin perinteiseen tyyliin verkkomuuntajien ja tikapuukytkennän avulla. Vahvistin- ja jakosuodinkortti vaati enempi huomiota, olihan se saatava varsin pieneen tilaan. Vahvistinpiiriksi valittiin Natikan 2x20 W antava LM1876. Toinen kanava ajaisi bassoelementtiä ja toinen sähköstaattista elementtiä audiomuuntajan kautta. Jakosuodin toteutettiin pääosin pintaliitoskomponenttien avulla.

Toisesta kaiuttimesta tulisi ns. master, eli siinä olisi sisäänmenot ja valintakytkin 3 ohjelmalähteelle, volumen säätö sekä linjalähtö ja 230 VAC syöttö slave-kaiuttimelle. Kumpaakin kaiuttimeen tulisi samanlainen piirikortti, slavessa vaan jätettäisiin tarpeettomia osia pois. Jakosuodin oli suhteellisen jyrkkä (-18dB/okt) ja jakotaajuus säädettiin 300 Hz nurkille. Bassoa ekvalisoitiin muutama dB refleksitaajuuden (35 Hz) yläpuolella bassopään tukevoittamiseksi.

Masterin takapaneeli
Master-kaiuttimen takapaneeli

Tehonsyöttöä varten ostettiin Pepekiltä halpoja 220/12/12/6V rengassydänmuuntajia iso kasa. Ideana oli asentaa yksi muuntaja kunkin kaiuttimen tehonsyöttöön ja tehdä toisesta samanlaisesta audiomuuntaja kytkemällä se väärinpäin. Muuntosuhde tosin ei ollut valmiiksi riittävä, joten liikaa käämiä piti ensin purkaa pois. Lopulta havaittiin muuntosuhteen 40:1 olevan riittävä. Natikan lutikka jaksoi epäilyistä huolimatta ajaa muuntajaa ongelmitta, toki pienen sarjavastuksen kanssa.

Kaiuttimen kasaaminen tuotti hieman päänvaivaa, sillä pieneen koteloon piti saada mahtumaan aika kasa tavaraa ja myös piuhoja. Lisäksi oli tiedossa että paneelin ja bassopään välistä balanssia jouduttaisiin hiomaan kuuntelutestien yhteydessä, joten olisi suotavaa että rakenne olisi ns. huoltoystävällinen. Lopulta päädyin asentamaan suurjännitelähteen ja audiomuuntajan kotelon sisään. Teholähde muuntajineen sekä jakosuodin-vahvistinkortti kiinnitettäisiin takaseinänä (ja myös vahvistinpiirin jäähdytyslevynä) toimivaan alumiinilevyyn. Tämä konstruktio osoittautui varsin toimivaksi.

Elektroniikka
Tehonsyötön muuntaja, liittimet ja vahvistin/jakosuodinkortti pultattuna takalevyyn.
Kotelon sisuskalut
Vasemmalla suurjännitelähde, alhaalla audiomuuntaja ja etualalla vahvistin/jakosuodinkortti. Takimmaisena näkyy bassoelementti.

Kuuntelutestien aikana viilasin jakotaajuutta, bassontasoa sekä vasemman ja oikean kaiuttimen balanssia kohdalleen kunnes soundi alkoi miellyttää. Lopputulos oli kohtuullinen, äänessä on tiettyä elektrostaatille luontaista ilmavuutta ja vaivattomuutta samalla kun bassopää tuntuu kaiuttimen kokoon nähden tuhdilta. Äänenpainettakin irtoaa vaatimattomasta tehoreservistä huolimatta riittävästi. Avokonttorista näillä ainakin saisi häädön hyvin nopeasti...

Tätä nykyä kaiuttimet majailevat työhuoneessani ja varmistavat viihtymiseni työpaikalla. Ja toivon mukaan estävät jatkossakin avokonttoriin joutumisen... ja mikäli tilanne alkaa näyttää uhkaavalta, voin aina biasoida musiikkia raskaampaan tai marginaalisempaan suuntaan ;=)

Kotikonttorilla
Tässä kaiuttimet vielä kotikonttorilla...

Projektista raportoi säätäjä Eki

Alkuun Takaisin projekteihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 12.2.2008 © Jäykät Säätäjät ry 2008