Säätäjä-Excu 2005: Verla 30.7.2005

1. Matka Verlaan

Säätäjien tämänvuotinen Säätäjä-Excu kohdistui Kymenlaaksoon Verlan paperitehdasmuseoon, joka sijaitsee Jaalan kunnassa. Lauantaiaamuna Säätäjät lähtivät liikenteeseen kahdella autokunnalla kohti Lahtea. Automatka sujui muista autoilijoista huolimatta kohtuullisen mukavasti. Verlaan saavuttiinkin sopivasti siinä kahden tietämillä. Pakollinen horiminen oli suoritettava ja siihen oivallinen paikka olikin Patruunan Pytinki. Seisovassa pöydässä oli maistuvaa ruokaa ja ihastusta herätti myös logolla koristeltu astiasto. Maittavan aterian jälkeen säätäjät ihastelivat puistoaluetta sään suosiessa ihastelua.

Säätäjiä hetki ennen horintaa (53 kB)

Verla (38 kB)

2. Taustaa

Toiminta Verlassa alkoi jo 1872 ja monien vaiheiden jälkeen viimeiset arkit valmistettiin 1964. Tehtaan konekanta on 1900-luvun alkupuolelta ja todella jäykkää ihasteltavaa. Myös arkkitehtuuri herätti kunnioitusta ja tiiliverhoillut rakennukset ovat hämmästyttävän hyväkuntoisia ikäänsä nähden. Useat tulipalot edesauttoivat rakennusten materiaalivallinnan päätymisen tiileen. Vuonna 1996 Verla liitettiin UNESCO:n maailmanperintölistalle.

3. Puusta pahviksi prosessi

Verlan viimeisistä työpäivistä tehty dokumentti 60-luvulta havannoi tehtaalla tapahtunutta paperin valmistusta. Tämä oli kelpo alustus tehtaan toimintaan. Kierros käytiin läpi puun käsittelyjärjestyksessä. Ensin puut katkottiin ja kuorittiin. Katkomiseen käytetty sirkkeli herätti suurta kunnioitusta säätäjien keskuudessa. Tämän jälkeen puut sullottiin hiomakoneisiin. Kolme hiomakonetta ovat olleet aikansa teknologian huippua. Tampellan 1922 toimittama, hydraulinen hiemakone oli kahteen muuhun koneeseen nähden jopa moderni laite. Hiomakoneessa syntynyt massa johdettiin putkia pitkin silinterikokoomakoneille.

Sirkkeli (38 kB)

Kuorintakoje (35 kB)

Tampellan valmistama hiomakone (35 kB)

Koneet (8 kpl) olivat yksinkertainen versio nykypäivän paperikoneesta. Perälaatikkona toimi kaukalo, josta massa valutettiin viiralle ja huopaa myöten sylinterin ympäri. Kun arkin paksuus oli sopiva kello kilahti ja koneenhoitaja katkaisi pahvin arkeiksi puista työkalua apunaan käyttäen. Koneesta siis tuli ulos arkkeja, jotka vietiin seuraavaksi prässiin veden poispuristusta varten. Prässistä arkit vietiin kuivaamoon (kesäisin oli käytössä myös kesäkuivaamo).

Paperikone (49 kB)

Perälaatikko (48 kB)

Säätökello (52 kB)

Prässi (29 kB)

Kuivaamomestarin työ taisi jäädä jokaiselle mieleen lähes ihannetyönä. Arkkien kuivuttua ne kiilloitettiin kiilloituskalantereilla ja vietiin punnitukseen ja pakkaukseen. Tämän kierroksen jälkeen ei voinut todeta muuta kuin että ei kateeksi käynyt silloisia työntekijöitä. Työ oli todella raskasta ja tuskin nykypäivän keskiverto paperiliittolainen pystyisi suoriutuman silloisista työtehtävistä. Verlan toiminnasta jäi lämminhenkinen käsitys työyhteisöstä, joka oli kuin yhtä perhettä - tähän tuskin nykyisen kvarttaalitalouden ja kyynerpääkiipelyn aikakautena enää ikinä päästään.

Kuivaamo edestä... (66 kB)

...ja takaa (66 kB)

Kalanteri (32 kB)

4. Mökkeily & paluu

Tehdaskierroksen jälkeen oli vuorossa mökkeilyä ja saunomista. Maailmaa parannettiin saunan ja oluen voimalla. Mokkien takamastosta löytynyt katepillari ihastutti. Kiitokset Ketomökeille Jaalassa.

Katepillari (77 kB)

Nippunosturi (63 kB)

Vääksyn kanava (72 kB)

Paluumatkalla katsastettiin tukinuittokanava, josta löytyi jäykkä tukkinippunosturi. Paikka herätti korkeuseronsa takia ihastusta. Kaikkea sitä ihminen keksiikin. Kauniin kesäsään vallitessa Säätäjät ajoivat Vääksyn kanavan kautta takaisin Tampereelle.

Reissun kulkua valotti säätäjä Pege

Verlan omat kotisivut

Alkuun Takaisin ekskursioihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 28.8.2005 © Jäykät Säätäjät ry 2005