Pälli kapeni


Pihatontun kohtalo

Liekö säätäjän sisäänrakennettu ominaisuus, mutta aina silloin tällöin tulee mietittyä käyttötarkoituksia erilaisille esineille. Joillakin esineillä on itsestään selvä, järkevä ja hyväksyttävä funktio tässä universumissa. Sitten on esineitä, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on kyseenalainen, tai jotka ovat rikkoutuneet tai muutoin tulleet tarpeettomiksi, mutta silti niitä voi käyttää esimerkiksi johonkin pälliä kaventavaan toimintaan. Kolmas ryhmä ovat esineet, joiden normaali käyttötarkoitus ei ole hyväksyttävä ja joille on vaikea keksiä mitään muutakaan funktiota. Juuri tähän kategoriaan osuvat pihatontut. Ne eivät kuulu suomalaiseen luontoon.

Muutamien säätäjien, kertoja mukaanlukien, verkkokalvoille oli hahmottunut projisioita tontuista kaupoissa ja ihmisten pihoissa. Yleensä tontun naamalla on vastenmielisen positiivinen virne, niitä on erikokoisia ja värisiä ja lukemattomia erilaisia. Mutta vaikka kuinka miettii, ei keksi yhdellekään mallille mitään järkevää käyttöä. Miksi asentaa moinen pihalleen? Houkuttelemaan naapurin piskit kusemaan sen juurelle? Herättämään naapurikateutta/vihaa? Toivottamaan vieraat tervetulleiksi? Ei kai... Verkonpainoksi? Hinattavaksi?

Epätoivonen mietintä suuntautui väistämättä pällin kavennuksen alueelle. Olisiko tontussa ainesta pällin kavennukseen? Miten sen voisi nauttia mahdollisimman tyylikkäästi?

Päätimme purkhasoida tontun. Edullisin versio löytyi eräästä saksalaiskaupasta. Sieltähän koko tonttuarmeija taitaa juontaa juurensa. No, kohtuullisin kustannuksin suoritimme kyseenalaisen ostoksen, josta ohessa säätäjä Jukan ottamat kuvat, mies kun ei voinut olla kokeilematta miltä näyttäisivät eräät tontun tuhoon johtavat toimenpiteet. Jukan mieli malttoi, sillä luvassa oli vieläkin suurempi nautinto. Sitä paitsi kuvien työvälineet olisivat saattaneet vaurioitua, se olisi merkinnyt tontulle erävoittoa.

Tonttu sirkkeliin? (53 kB)

Tonttu leikkuriin? (41 kB)

Eräänä heinäkuun iltana 4 säätäjän autosaattue suuntasi kohti tapahtumapaikkaa. Tunnelma oli odottavan harras. Matkan varrella käytiin noutamassa riittävä (vähempikin olisi piisannut, kuten jouduimme myöhemmin toteamaan) määrä örtsyä. Tonttu, täytettynä piripintaan örtsyllä, laitettiin seisomaan kallion päälle. Vielä sytytyslanka valmiiksi ja videokamerat turvallisen matkan päähän ja sitten tulta lankaan. Hetken odottelun jälkeen kuului melkoinen napsaus ja säätäjien naamat olivat virneessä korviin asti. Tontun jo edesmennyt virnistys jäi kakkoseksi. Sitä paitsi meidän pällit kapenivat kun taas tontun kävi täsmälleen päinvastoin...

Onko ilmeessä havaittavissa pientä huolestumista? (101 kB)

Savun ja pölyn hälvettyä tutkimuslautakunta aloitti työnsä. Tontusta ei meinannut ensin löytyä jälkeäkään, mutta lopulta läheisen puun kyljestä kaivettiin noin millin kokoinen keramiikan pala. Oheiset videonpätkät paljastavat miten diskreetistä tapahtumasta oli kyse.

[Kuvakulma 1 (1067 kB)]
[Kuvakulma 2 (988 kB)]

Tonttu hävisi! (98 kB)

Pihatontun tylyhkö kohtalo oli siis pitkän ja huolellisen harkinnan tulos, ei mikään hetken mielijohde. Tontun todettiin näin käsiteltynä kaventavan pälliä melko voimakkaastikin. Tosin emme voine suositella menetelmää laajempaan käyttöön, onhan ihmisillä toki järkevämpääkin tekemistä kuin räjäytellä tonttuja. Jätetään siis ne tontut ostamatta ja maahantuomatta!

Lopuksi en malta olla siteeraamatta erään sivullisen (varsin osuvaa) kommenttia: "Ei se pihatonttu ainut tonttu ollut siellä metsässä, olihan siinä 4 muuta ympärillä..."

Kertoili Säätäjä Eki

Alkuun Pälli kapeni Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 5.12.2003 © Jäykät Säätäjät ry 2003