Takaisin ekskursioihin


Säätäjät kulttuurin parissa

Marraskuun syksyinen lauantai sai uuden suunnan kun säätäjä Pekka kyseli halukkaita ihmisiä lähtemään teatteriin. Lippuja oli jäänyt käyttämättä ja pikainen kyselykierros sai tasan kolme säätäjää paikalle: Pekan, Ekin ja Pegen. Teatteri on säätäjäexuna suhteellisen vieras tuttavuus, joten tätä uutta kokemusta tarvitsee tutkailla hieman yksityiskohtaisemmin.

Paikkana oli Tampereen Työväen Teatteri ja näytelmänä Komisario Koskinen. Itse näytelmä pohjautuu Seppo Jokisen romaanien roolihahmoihin (itselle lukematonta kamaa). Tapahtumat sijoittuvat Tampereen kaupunkiin, mikä tuo omaa miellyttävää kotipaikkakulttuuria mukaan juoneen. Pitkän sisään hengityksen jälkeen säätäjäryhmä asteli sisään teatterin tiloihin.

Ensimmäinen toimi oli talvisten päällysvaatteiden luovuttaminen narikkaan. Homma toimi jouhevasti, sillä narikan tiskiä oli toistakymmentä metriä ja henkilökuntaa oli reilusti ehkäisemään jonojen syntymistä. Tästä voisivat ravintolat hakea esimerkkiä omiin narikoihinsa. Takit oli jätetty huostaan ja seuraavana olikin aika katsastaa ympäristöä. Paikalla oli paljon muita ihmisiä, nopea katsaus ikäjakaumaan osoitti, että suuret ikäluokat ja heidän esi-isänsä olivat hyvin edustettuina. Nuorempaa sukupolveakin oli paikalla, osa ilmeisesti vapaaehtoisesti saapuneena.

Tiloja katsastaessa teatterista löytyi tarjoilualue, josta sai kahvia, leivonnaisia ja säätäjienkin mielijuomaa alkoholia (A-oikeudet). Kesken taustakartoituksen soi gongin tapainen merkkiääni ja kehotus suoriutua omalle istumapaikalle. Vastaavanlainen menettely on tarpeen myös Finnkinon käyttöön, sillä aina vähintään yksi muu ihminen tulee sen 10 minuuttia myöhässä ja pimeässä elokuvasalissa tallaa puolen rivin varpaille ja läikyttää kokikset edellisen rivin niskaan. Lippua tarkastellessa osasimme assosioida paikan koodauksen seinillä oleviin opastekyltteihin ja muita ihmisiä seuraten löysimme istumapaikat katsomosta. Pekka oli saanut yhteensä viisi lippua vierekkäisille paikoille, mikä edesauttoi pienen hajuraon pitämistä muihin ihmisiin.

Muiden ihmisten aiheuttama puheensorina oli vallitsevin ääni kun massat valuivat omille penkeilleen. Vastaavanlainen paikanetsintä esim. charter-lennolle mentäessä ei onnistu ihan yhtä jouhevasti, tosin teatterissa oleva ihmisjoukko pyrkii muistamaan mitä paikalla istumisen aikana tapahtui. Itse penkit pakottivat istumaan selkä suorana, mikä katkarapu-asentoon tottuneelle kannettavan tietokoneen käyttäjälle aiheuttaa jo kropassa kolotusta. Istuimen kanssa oli vähintään yhtä sinut kuin lentokoneen turistiluokan penkin kanssa.

Itse näytelmä alkoi vauhdikkaasti, sähäkkä toiminta ja ääni-, sekä valo-efektit peittivät alleen vielä hetki sitten olleen pienen puheensorinan. Katsojan huomio oli herätetty ja näytelmä oli alkanut. AV-laitteiston tuoma tunnelma hakkaa kyllä minkä tahansa kotiteatterin, ehkä siksi tätä paikkaa sanotaankin teatteriksi. Täytyy painaa mieleen josko tänne pääsisi excursiolle pelkän tekniikan henkilöstön kanssa ilman muista ihmisiä.

Näytelmän roolihahmot olivat lievästi karikatyyrisiä, mutta uskottavia. Näyttelijät tekivät työnsä loistavasti, toisinaan näyttämön tekniset yksityiskohdat aiheuttivat keskeytyksiä näytelmää seuraavaan pääsäikeeseen. Liikkuvat lavasteet ja näyttämön lattian toteutustekniikka kiehtoivat mieltä samalla kun näytelmän juoni eteni. Rikostarinassa oli alkanut löytyä yhtäläisyyksiä eri murhien välillä ja epäilyt sarjamurhaajasta vahvistuivat. Näytelmän rento ilmapiiri ja koomiset yksityiskohdat piti katsomisen miellyttävänä ja mielenkiinnon juonta kohti hyvänä. Kesken kaiken esirippu laskeutui alas. Hetken kummastelun jälkeen tuli muistikuva Vintiöt-televisiosarjasta, yksi repliikki havainnollisti tilanteen "Väliaika, kahvia ja pullaa".

Väliajan alkaessa katsomossa istuneet ihmiset alkoivat kulkea kohti uloskäyntejä, huomattavasti rauhallisemmin kuin jäähallin erätauolle ryntäävät kaljanhimoiset kiekkofanit. Ilma muutahan on tutkittava mitä tuo kahvi ja pulla tarkoittavat. Muut ihmiset olivat vallanneet ravintolan tiskin ja säätäjäryhmä päättikin ensi töikseen etsiytyä vessaan helpottamaan oloaan. Vaikka itse rakennus on rakennettu 80-luvulla, sen saniteettitilat ovat siistissä kunnossa ja ne hakkaavat menen tullen uusien ABC-huoltamoiden tilat. Helpotuksen jälkeen palasimme katsomaan ravintolajonon statusta. Yllätykseksemme jono oli lähes kadonnut, mikä indikoi palvelun tehokkuudesta. Varovaisena avauksena tilasimme kahvit ilman konjakkia. Luonnollisesti tarjolla oleviin konjakkilaatuihin olisi ollut mukava perehtyä, josko olisi löytynyt uusi pehmeä XO tuttavuus. Väliajan loppupuolella ennen esitystäkin kuulunut kongi kumahti jälleen ja sherrylasit tyhjenivät väen siirtyessä takaisin paikoilleen. Paikat löytyivät vähintään yhtä helposti kuin ensimmäisellä kerralla, tätä edesauttoi näytelmän jääminen kutkuttavaan kohtaan. Vastaavaa menettelyä käyttävät tv-ohjelmat, jotta saisivat ihmiset takaisin mukaan kanavaralliinn (jääkaapin tyhjentämisen sijaan).

Näytelmän jälkimmäinen puolisko alkoi ja juoni tiheni entisestään. Uusia uhreja ja yllättäviä juonenkäänteitä, kunnes loppuratkaisu koitti. Näytelmä sisälsi draamaa, huumoria ja jännitystä, niitä elämyksiä varten teatteriin ilmeisesti saavutaan. Luonnollisesti samoja elämyksiä saa vaikka olympialaisia katsomalla ja joissain tapauksessa jopa omasta tai muiden elämästäkin (terveisiä vaan Nykäsen Matille, elämyksiä koko kansalle). Itse näytelmästä murhien motiivi tai lähinnä uhreilta kerätyn rahan käyttötarkoitus jäi itselle hieman kevyeksi, mutta ehkä siinä oli jokin piiloviesti tai metafora, jota businessmaailma ei ymmärrä. Luonnollisesti narikasta takin saanti oli yhtä ripeää kuin sisääntullessa. Kaiken kaikkiaan homma toimi huomattavan hyvin suuresta muiden ihmisten konsentraatiosta huolimatta!

Lyhyen loppupalaverin jälkeen teatterissa käynti oli uusi maailma säätäjäexcun kohteena ja tämä vierailu ei luonut samaa mielikuvaa kun aikanaan uutisointi Jumalan Teatterin performanssista loi teatterista.

Tapausta muisteli säätäjä Pege

Alkuun Takaisin ekskursioihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 19.2.2010 © Jäykät Säätäjät ry 2010