Takaisin projekteihin


Röyhtäilevä seinäkello

Lisäys 19.3.2006: Idea on näköjään kopioitu myös sarjakuvaan Viivi ja Wagner: kts. Hesari 20.2.2006.

Jukan piolookinen kello lähestyi kolmenkynpin ikää ja kun mies lupasi pileetkin pitää, ei auttanut muu kuin organisoida sähköpostiaivoriihi sopivan lahjaidean löytämiseksi. Lukuisia ideoita luonnollisesti oli, mutta lopulta selväksi voittajaksi valittiin idea röyhtäilevästä seinäkellosta, joka osittain pohjautuu jälleen kerran legendaariseen elokuvaan Katsastus: "On se nyt yks v*ttu ku koko yhteiskunta kantaa huolta jos mies ei nelikymppisenä kulje kaappikellontekokursseilla... kai mun sinne on heti ilmottauduttava!"

Kellon hankintaa...

Sopivaa kelloa päätettiin haeskella osto- ja myyntiliikkeistä sekä kirpputoreilta. Kierrettyään Hervannan ja Sammonkadun kirppikset janpat suuntasivat Rajid Bebekille. Samalla reissulla säätäjät ostivat (ensinmäisen ja myös viimeisen) äänentallennuspiirin rakennussarjan. Ensinmäinen kellokandidaatti tuli vastaan Rautatieaseman kirppiksellä. Kellon käynti vaikutti hieman huteralta, joten se jätettiin kassahenkilön huomaan tunnin koekäyttöä varten. Sitten joukkue suuntasi osto- ja myyntiliikkeeseen Papinkadulle, josta löytyi vesiperä. Hetken mielijohteesta päätettiin lähteä vielä Hatanpäälle, Areena-kirppikselle. Ja kas, ideaalinen kello odotteli heti oven pielessä. Tyytyväisinä säätäjät totesivat laitteen olevan käynnissä ja jopa ajassa. Katsastettuaan muunkin tarjonnan säätäjät realisoivat härvelin parenpaan talteen. Kellon historia selvitettiin kelloseppäkoulun ystävällisellä avustuksella: "Kyseessä on kotimainen kello, valmistaja Otto Vilanto, syntyi Säkylässä 1894 kuoli Helsingissä 1991. Otto Vilanto aloitti kellojen valmistuksen 1948 Vuorimiehenkadulla Helsingissä, yrityksen nimi oli Kellovalmistamo Oy. Parhaimmillaan tuotanto oli noin 2500 seinäkelloa vuodessa. Tuotanto tyrehtyi 1950-luvun lopulla, kuten lähes kaikkien muidenkin kotimaisten kellojen, tuontisuojien poistuttua."

Röyhtäilevä seinäkello

Speksausta...

Ensin tutkittiin tarkasti kelloa ja purettiin soittokoneisto irti. Yksimielisesti todettiin, että kellon teurastaminen on jätettävä minimiin, niin hieno se oli! Sitten hahmoteltiin röyhtäilevän kellon toiminnot, mietittiin toteutus ja työnjako. Tavoitteeksi asetettiin laitteen toiminta AA-paristoilla sekä virransäästötoiminnot. Lisäksi haluttiin, että tasatunnein ja puolelta kuuluu erilainen ääni. Pieni jäynähän on aina paikallaan, joten säätäjät speksasivat kelloon ns. random-toiminnon. Hämäyksen vuoksi laitteeseen tulisi kytkin, jolla ääntelyn muka saa pois päältä - silti laite saattaisi röyhtäistä satunnaisesti! Luonnollisesti moinen ominaisuus lisäisi laitteen kompleksisuutta, mutta silti homma hoituisi muutamalla logiikkapiirillä.

Pepekin rakennussarja todettiin sudeksi: piirilevyn suunnittellut hopo oli tehnyt leiskan vastoin kaikkia piirin valmistajan ohjeita ja maalaisjärkeä! Tulos oli hirvittävää surinaa ja kohinaa. Kaikki pitäs aina tehdä itse, huoh! Tuota pikaa levy modifioitiin puukolla ja parilla hyppylangalla ja ääni parani 10-20 dB. Eki oli soljuttanut töistä reed-releen ja muutamia 1 W audiovahvistimia, molemmat todettiin projektiin soveltuviksi. Jo speksauksen ohessa syntyi muutamia jatkojalostusajatuksia, joista tässä muutamia:
-refleksiviritys, parantaisi röyhtäisyn hyötysuhdetta ja bassovastetta...
-mikroprossukone (kalenteri, joka muistuttaa vapusta ja pitää kellon hiljaa lauantaiaamuisin ja muiden baaripäivien jälkeisinä aamuina...)

Pepekin rakennussarja korjattuna

Äänityssessio...

Pekka pystytti studion Ekin makuuhuoneeseen. Eki tankkasi kiivaaseen tahtiin ykkös-Olvia ja pian kuului tuttu tarina. Ramppikuumeko vai mikä lie, mutta suoritus ei yllä lähellekään normaalia tasoa. No, samalla keikalla tallentui nauhalle myös Sähkökeinutuoli - jälleen yksi uniikki ääni Pekan kirjastossa. Pian Pekan poistuttua suorituskykykin palautui ennalleen...

Kasausta...

VPV saapui kasatun piirilevyn kera Upin känpille. Paikalla olivat myös Kari ja Eki. Reed-rele sekä magneetti kiinnittyivät kellon koneiston kylkeen ja tsydeemi tältä osin todettiin toimivaksi. Pian oli pepekkiläinen rakennussarja ja VPV Motorracing Electronicsin tuote naitettu 3-D -kytkennällä. Röyhtäilyä alkoi kuulua säännöllisin väliajoin ilman triggeröintiä - jotain oli siis vialla. Alkoi ankara debuggaus ja pian todettiinkin virheen tapahtuneen. "Pikkuvikoja - heleppo korjata".

Kelloon haluttiin erilainen ääni tasa- ja puolitunnille: tämäkin ominaisuus saatiin testattua menestyksekkäästi. Yleisömittari näytti siedettäviä virtalukemia, joten patterien kestoiän ei pitäisi olla ongelma. Kännykän HF kajari optimoitiin akustisesti kotelon yläosaan ja sitä varten iteroitiin tarkasti sopiva reikä kellon takatilaan. Soundi todettiin välttäväksi. Lopuksi kelloa hieman puunattiin rätillä ja siitä tuli melkein kuin uusi. Karin syövyttämä laatta kiinnitettiin kellon etuseinään. Viimeiseksi soljutettiin sisään Pekan editoimat lopulliset äänet: tasatuntiröyhtäys ja pullojen kilinää puolituntimerkiksi. Laitteen äänet voi siis päivittää, mikäli pälli leviää tehdasasetuksiin...

Reed-rele asennettuna Elektroniikka kasassa Kajari asennettuna

Käyttökokemuksia...

Kellon luovutus aiheutti sekä hämmennystä että suurta arvostusta. Itse päivänsankari oli otettu; yleisön joukossa sen sijaan esiintyi ihmettelyä. Kellon ääntelyä keräännyttiin kuuntelemaan porukalla useaan otteeseen illan mittaan.

Ensimmäisen yön kello oli suosiolla hiljaa, mutta jo toisena yönä, klo 3, satunnaistoiminto iski. Jukka heräsi kuuluvaan röyhtäykseen. Kuulemma epäili heti jäynää ja syystä! Muuten laite on toiminut hienosti - tosin se kuulemma kannattaa mykistää ainakin romanttisten kynttiläillallisten ajaksi...

Alkuperäinen idea Upin

Takaisin projekteihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 29.11.2001 © Jäykät Säätäjät ry 2000 - 2006