Takaisin projekteihin

RIAA-korjain

Kevättalvella 2014 juolahti mieleeni kaivella esille wanhat LP-levyt, joita olen sellaiset puolisen hyllymetriä säilyttänyt. Varastosta löytyi wanha kunnon levysoittimeni, Dual CS 505-3. Hetken ihmettelin mihin kytkisin RCA-johdot, kunnes tajusin että vastoin kaikkia oletuksia Yamahan AV-vahvistimessani onkin sisäänrakennettu RIAA-etuvahvistin. Tästä innostuneena oitis Iron Maidenin Seventh son of a seventh son lautaselle ja töpseli seinään. Äänivarren nosto pidikkeestään ei kuitenkaan tuottanut toivottua toimintaa, vaan levylautanen pysyi paikallaan ja homma tyssäsi siihen.

Kannoin levysoittimen säätökoppiini ja suoritin "ruumiinavauksen". Kävi ilmi, että hihna oli kadonnut tai oikeammin hajonnut pieniksi palasiksi, jotka poistin imurilla soittimen sisältä. Seuraavaksi nettiä selaamaan. Hieman yllättyneenä totesin, että Kruunuradiosta (ja muualtakin) saa edelleen varaosia. Tilaus tulille ja odottelemaan. Samalla alkoi kyteä ajatus RIAA-korjaimen rakentamisesta, olin nimittäin ehtinyt jo havaita Yamahan puutteellisen häiriöetäisyyden. Jossain kohtaa tuli myös idea korjaimen sijoittamisesta itse levysoittimen sisään.

Dualin sisuskalut
Tässä Dual purettuna. Elektroniikkaa ei laitteessa ole, vain muutamia suodatuskompoja.

Kaivelin arkistoistani wanhoja lehtiartikkeleita aiheeseen liittyen, esim. Electronics world -lehden numerossa July/August 1996 on aiheesta paljon tarinaa ja esimerkkiskema, josta otin vaikutteita omaan tekeleeseeni. Soittimessani on Glanzin MF-sarjan äänirasia (MF=moving flux), joka on enempi MM- kuin MC-tyyppinen (MM=moving magnet, MC=moving coil). Jätin siis suosiolla MC-esiasteen pois skemasta. Samoin skippasin subsonic-filtterin, ajatuksena että subbarissani sellainen jo on. Kahden kaksikko-oparin kytkennässä ensimmäinen opariaste ekvalisoi taajuusvasteen kohdalleen ja jälkimmäisellä säädetään vahvistus sopivaksi niin että levysoitin kuulostaa yhtä voimakkaalta kuin esim. CD-soitin (vastukset R17-20). Opariksi valitsin hyväksi havaitun NE5532:n, vähäkohinaisempiakin toki on, mutta arvelin suorituskyvyn riittävän. Vastuksia on kytketty sarjaan useita, jotta saadaan aikaiseksi sopivat (epästandardit) vastusarvot. Samoin konkkia on rinnakkain iso määrä. Komponenttien toleranssit ovat oleelliset, joten hain vastusarvot kohdilleen yleismittarin avulla. Polystyreenikonkat tilasin varta vasten Elfalta, 2% toleranssilla (sen parempaa ei saa).

RIAA-korjaimen skema

Korjain tarvitsee luonnollisesti sähköä. Päätin "varastaa" sähkön levysoittimen kytkentärasiasta, ja tein piirilevymuuntajasta ja regulaattoreista kaksipuoleisen 15V powerin. Virtakytkintähän laitteessa ei ole vaan sähköä soljuu aina kun töpseli on seinässä. Arvelin ettei tuo ole ongelma.

RIAA-korjaimen powerin skema

Suunnittelin piirilevyt Eaglella, valotin ja syövyttelin kotilabrassa ja sitten juottelin komposantit paikoilleen. Tilanpuutteen vuoksi vastukset piti asentaa pystyasentoon.

RIAA-korjain valmiina
RIAA-korjaimen powerikortti

Pikaisen "terveystarkastuksen" jälkeen asensin piirilevyt Dualin sisään hyödyntäen olemassa olevia ruuvinreikiä ja kierteitä. Levysoittimen maadoitusjohto kävi samalla tarpeettomaksi sillä piirilevy maadoittui kiinnitysruuvin kautta soittimen runkoon.

RIAA-korjain asennettuna

Jossain vaiheessa, pienten sotkujen jälkeen, Kruunuradion tilauskin saapui ja pääsin asentamaan hihnan paikalleen. Lyhyen verryttelyn jälkeen moottori hyrähti tulille ja pääsin nauttimaan Seitsemännen pojan tarinasta. Täytyy sanoa että LP:kin voi soida aika hyvin. RIAA-korjaimesta ei kuulunut kohinoita eikä hurinoita, joten projekti oli onnistunut. Fiilistelin 80-luvun tunnelmissa kuunnellen mm. Nenaa, Nina Hagenia, Talking headsia, Rushia, ym. ym. Tosin alkuinnostuksen jälkeen ei levyjä juurikaan ole tullut kuunneltua. Osasyy on kyllä se, että soittimeni ei mahdu olemaan räkissä, vaan joudun sen joka kerran hakemaan varastosta. Ja onhan toki niinkin, että flac:ien soittaminen verkkolevyltä on vaan niin pirun helppoa.

Sen verran kuitenkin innostuin, että ensimmäisen kerran reiluun kahteenkymmeneen vuoteen menin ja ostin LP-levyn! Ajatukseni oli verrata äänenlaatua CD-formaattiin nähden, etenkin sitä olisiko masteroinnissa eli kompressorin käytössä jotain eroa. Levyksi valikoitui The Flower Kingsin mainio Desolation rose. Soundissa en kyllä eroa kuullut, vaikutti että samaa masternauhaa oli käytetty sekä CD:n että vinyylin tekemiseeen. Harmillinen yksityiskohta oli se, ettei LP:n avausraita suostunut soimaan, vaan jäi junnaamaan paikalleen. Vaihdoin levyn, mutta toinen yksilö oli aivan samanlainen. Lopulta luovutin ja kävin palauttamassa levyn; tilalle taisi tulla joku live-taltiointi Blu-ray formaatissa.

Vakaa aikomukseni on jatkaa äänenlaadun vertailua ja myös mitata RIAA-korjaimen taajuusvaste, vaikka se korvakuulolta onkin kunnossa.

Projektista raportoi säätäjä Eki

Alkuun Takaisin projekteihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 11.1.2015 © Jäykät Säätäjät ry 2015