Takaisin projekteihin


Scania V8-rekannuppi

Säätäjä Jukan valmistumisen aika lähestyi, ja säätäjäjoukkoa kauhistutti kysymys lahjan hankinnasta, what to do? Onneksi Jukka oli moneen otteeseen ääneen unelmoinut rekannupista. Tiedättehän, ei mikään karjaportti-mallinen kuormuri vaan lyhyt, kevyt, tehokas eli viritetty veturi puoliperävaunun kiskomiseen. Ja sillä ei sitten kiskottaisi kuin korkeintaan styroksista tehtyä naamioperävaunua, ajopeli olisi tarkoitettu ensisijaisesti liikenteessä tupeksivien opetusvälineeksi. Kuvitelkaa itse; kyllä se motivoi perusautoilijan kaasujalkaa kummasti kun hopo ohitustiellä havaitsee micransa vapisevan maan tahdissa ja sumeaksi mennyt taustapeili täyttyy kirjaimista "CANI". Kuvitelkaa myös sitä suojatiellä lonnivaa eläkkeenmaksajana menetettyä nuorison edustajaa, jonka lippalakki ja lepatuslahkeet imeytyvät rekan syyläriä kohti säätäjän polkaistessa kaasua parin metrin korkeudessa. Myös liikennelaitoksen kiilava bussikuski saattaisi kunnioittaa rekannuppia enemmän kuin 1.2m korkuista ja levyistä pikkuautoa.

Jukka oli itse asiassa hyvin pitkälle suunnitellut lahjan valmiiksi puolestamme: Scanian lippulaiva omaa säätäjän kannalta ylivoimaiset ominaisuudet kilpailijoihinsa nähden; 500-hevosvoimainen turbottu V8 kiteyttää filosofian. Sitäpaitsi makuuhytissä riittää tilaa kunnon musiikkilaitteille. Oli vain yksi ongelma: rahatalous. Säätäjät eivät kerta kaikkiaan kyenneet kasaamaan sitä markkamäärää, joka Scanian hankintaan olisi tarvittu. Rahaa saatiin kokoon suunnilleen 1:24 -osa tarvitusta määrästä, joten päätettiin hankkia pienoismalli. Tämä sitten pyrittiin rakentamaan mahdollisimman tarkasti mielikuvaansa vastaavaksi, jotta säätäjä Jukan olisi miniatyyrin perusteella helppo rakentaa tulevaisuudessa täysikokoinen Rekannuppi...

Työ aloitettiin suunnittelemalla väritys ja yksityiskohdat, rekkaan haluttiin tietysti paljon toimivia sähköhiluja ja pikkudetaljeja. Aivan ehdottomiksi koettiin toimivat valot edessä ja takana, silkillä verhoiltu nukkumaosasto valaistuksella, subbarin ja sähköstaattisten pienoismallit hytissä sisällä jne. Myös jäähdyttäjän puhallin haluttiin toimivaksi. Vaikka rekka on pienoismalliksi isokokoinen, eivät sähkönsyötön komponentit mahdu sisätiloihin, bensatankkiin tms paikkoihin rekassa. Päätettiin siis juntata malli kiinni puiselle korokkeelle, jonka sisään virtalähde sijoitettaisiin.

Tarvehankinnat aloitti säätäjä Eki, joka hommasi pääkaupunkiseudun erikoisliikkeestä Italierin valmistaman muovimallin aiheesta Scania 143M 500. Säätäjä Matti kävi maalikaupoissa ja penkoi pienoismallien romiksesta lisää osia. Säätäjä Upi generoi puu- lasi- ja ja sähköosat ja säätäjä Lasu hankki verhoilumateriaalit. Sitten vain säätämään.

Hyväksi koettua suoritusjärjestystä (sovita-nysvää pienellä puukolla sopivaksi-maalaa-kuivata-sovita-nysvää lisää-liimaa-maalaa-kuivata-) noudattaen rekannuppi sai hahmonsa muutamassa viikossa. Mallin mukana tulleet kokoamisohjeet olivat kelvolliset, kun niihin malttoi perehtyä (vaikka säätäjä perehtyykin niihin vasta viime hädässä). Maalausohje sen sijaan oli varsin naru. Siispä vierailtiin erään hyötyajoneuvoliikkeen varastopihalla, dokumentoiden väritystä ja muitakin yksityiskohtia. Myös muutamasta vanhasta yleistekniikan aikakauslehdestä oli tässä puuhassa hyötyä. Päädyttiin maalaamaan noin karkeasti ottaen runko ja ripustukset tykkimetallin harmaaksi, moottori siniseksi, loppu tekniikka mustaksi samoin kuin paikat joihin älykäs säätäjä applikoisi alustamassaa. Sisustuksesta tuli viininpunainen, ja missä oikeassa ajoneuvossa on himmeitä mustia kumi- ja muoviosia (esim. kojetaulu, ilmajousien palkeet, moottorin letkut), maalattiin pienoismallin muoviosat mattamustalla. Yksityiskohtien, kuten naftansuodattimien, väri valittiin tietysti erityisellä tarkkuudella. Matkustamon väristä päätettiin myöhemmin.

Nuppi edestä (25kB) ja nuppi takaa (23kB)

Oma episodinsa muodostui lahjan saajan harhauttamisesta. Oli nimittäin niin, että juhlakalun reitti töistä/koululta kotiinsa kulki juuri sitä katua pitkin jonka varrella myös projektin säätötila sijaitsi. Juhlan läheisyys vaati tarkkuutta ja harhautuskeinoja, esim. autolla saapuva sijoitti kulkupelinsä jollekin muulle kadulle ja kehitti alibin mistä syystä oli liikkeellä ko. alueella jos käry uhkaisi käydä. Lahjaa väsänneen säätäjäkolmikon oli myös sovittava keskenään mitä tiesivät toistensa menoista ja mitä eivät saaneet tietää, jotteivat olisi erehdyksessä paljastaneet oleskelleensa samoissa tiloissa lahjusta säätämässä.

Muutamia yksityiskohtia ja huippuhetkiä mallinrakentamisen vaiheista:

Säätäjä valmistui suunnittelemanaan päivänä, niin myös lahja. Lahja luovutettiin juhlavin menoin valmistujaisissa, ystäväjoukon ihmetellessä henkilön siirtymistä hyötyajoneuvon omistajien joukkoon. Projekti onnistui kaiken kaikkiaan varsin hyvin. Vaikka subbarista ei sitten rakennettukaan funktionaalista, tuli malliin riittävästi verkkokalvolle ystävällisiä yksityiskohtia. Lisäksi vain pari kertaa joku onnistui liimaamaan sormensa, silmäluomensa tms. pikaliimalla yhteen.

Scania 143M 500 (21kB)

Projektin vaiheita muisteli säätäjä Matti

Alkuun Takaisin projekteihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 28.9.1999 © Jäykät Säätäjät ry 1999