Takaisin projekteihin

Näptop

Säätäjä Jussille, tunnettuna kellomiehenä (Viisarikello, Yhden numeron kello), kaavailtiin alussa kaikenlaisia aikarautoja 30-v lahjukseksi. Onneksi kuitenkin tajuttiin ajoissa, että liiallinen kellojen määrä johtaa ajankäytöllisiin ongelmiin muulloinkin kuin kesä/talviajan vaihtuessa. Lisäksi säätäjäkollegat olisivat voineet joutua todistamaan sellaista matemaattista ilmiötä, että tila-aika-avaruus täyttyy lokaalisti ja kirjaimellisesti, kun Jussin huusholliin ei enää sovi yhtään vekkaria. Kelloideat eivät johtaneet käytännön säätöliikkeisiin. Sen sijaan suosiota saavutti Jussin itse vuosia sitten kehittelemä ajatus kannettavasta näppäimistöstä. Ajatus sijoittuu opiskeluaikoihin; luennolla olisi ollut kätevää tehdä muistiinpanot kannettavalla tietokoneella, mutta sellaista ei ollut järkevää hankkia, jos omisti jo pöytäkoneen. Mutta ken omistaisi itsenäisesti toimivaksi modatun pöytäkoneen näppäimistön, hänpä olisi kurko. Näppis olisi sekä pistänyt asiat edullisesti muistiin että herättänyt ansaittua hämmästystä luentosalissa. Luultavasti laite myös kehittäisi käyttäjänsä muistia, asioiden jäsentelytapaa, selvänäkötaitoa ja backspace-sormea.

Asiaa alettiin selvitellä. Netistä löytyy julmasti tietoutta kaikesta turhasta, mutta myös PC-näppiksen sarjaväylästä. Selvisi, että se on eräänlainen reliikki, joka ei ole oleellisesti kehittynyt koko AT- ja PC-mikrojen historian aikana. Muutamia erikoisnäppäimiä ja mediahärpäkkeitä on lisäilty vuosien mittaan ja sitä myöten scan-kooditaulukoita on päivitetty, mutta näppisväylän fysiikka ja psyyke on säilynyt samana koko ajan.

Netin perusteella vaikutti myös siltä, että näptopin kaltaista laitetta ei oltu vielä muualla keksitty. Tai sitten sitä ei vain oltu esitelty yleisimmälle hakukoneelle. Oli joka tapauksessa selvää, että näptop pitäisi rakentaa itse, kaupallista laitetta ei ollut saatavilla. Ehkä helpoin vaihtoehto olisi ollut hankkia valmis loggerimurikka, joita on olemassa muutamaa eri merkkiä ja versiota. Nämä laitteet on tarkoitettu työnantajien ja opinahjojen "edunvalvontaan". Loggeri istutetaan PC:n näppisporttiin sarjaan näppäimistön kanssa ja se kerää näppäimen painallukset muistiinsa. Muisti voidaan sitten purkaa rehtorin huoneessa luokanvalvojan ja syytetyn läsnä ollessa, mutta tätä varten murikka pitää irroittaa PC:stä ja kiinnittää se rehtorin PC:hen.

Havaittiin, että kaupalliset loggerit ovat melko hinnakkaita, niillä on pitkähkö toimitusaika (tilattava ulkomailta), niiden kytkentäkaavioita ei ole saatavilla, niihin ei voi konffata lisäominaisuuksia ja ne ovat kaupallisia. Näin ollen päädyttiin käyttämään 8051-pohjaista kehityskorttia, jonka säätäjä Jukka hommasi entisen työkaverinsa Jarmon varastoista (ry kiittää!).

Kontrollerikortti (51 kB)

Hetken aikaa metsästettiin sopivaa näppäimistöä, vaatimuksena oli se, että sisään piti mahtuman akut, prosessorikortti ja muuta sekalaista sälää. Oli siis valittava wanhempi vehjes. Valitettavasti niissä taas tuppaa virrankulutus olemaan ihan eri hehtaarilla (n. 100-kertainen) kuin uudemmissa, ja sehän on akkukäyttöiselle laitteelle huono juttu. Prosessorikortin lisäksi tarvittiin muutamia komponentteja, mm. analogiamuxi PS/2-väylään, nämä kolvattiin verolevylle. Mainittakoon, että laite lataa akkunsa varastamalla sähköä PS/2 väylästä.

Skema (37 kB)

Akut ja verolevy (47 kB)

Sisuskalut (45 kB)

Seuraavaksi alkoi softan naputtelu. Sohvan piti tallettaa scan-koodit SRAMiin silloin kun näppäimistö on irti PC:stä ja tarvittaessa purkaa muisti PC:lle. Samaten tuli hanskata Shift-, Backspace-, Caps Lock- ym. hieman erikoisemmat nappulat. Pientä jäynäaspektia koodattiin mukaan myös; näptop tervehtii käyttäjäänsä tuttavallisesti "Borjensd" aina kun tämä purkaa muistin sisällön PC:lle. Muistia laitteessa on muuten 64 kB, ja kun yksi merkki vie tilaa tasan byten verran, on kapaa ihan mukavasti pitempiäkin muistiinpanoja varten... Noita jäynäjuttuja spekuloitiin enemmänkin, mutta ne jäivät lahjan saajan vastuulle (automaattinen sensurointi, korsoraattori, ...).

Eniten päänvaivaa aiheutti kuitenkin se, miten laitteen käyttöaika saataisiin järkeväksi. Lopulta ainoaksi mahdollisuudeksi jäi se, että toteutettiin ns. stand-by moodi. Tällä kertaa se tarkoitti, että itse näppäimistöltä katkaistiin sähköt, mutta prosessorin ja muistin käyttöjännitteet jätettiin päälle ja prosessori vedettiin resettiin. SRAMin sisältö jäi talteen ja kun softa talletti muistin alkuun tiedon siitä, montako merkkiä tallessa jo oli, osasi systeemi jatkaa tallennusta oikeasta paikasta resetin vapauttamisen jälkeen. Ja toisaalta purkaa muistista oikean määrän merkkejä. Virrankulutus em. moodissa oli lopulta n. 9 mA, joten käyttöajan suhteen ei enää ollut ongelmia. Päävirtakytkinkin laitteessa on, mutta sen käyttö syvänollaa koko vermeen.

Käyttöliittymä (23 kB)

Vaikka laitteen syntyhistoria liittyy opiskeluun, niin myös työelämässä tällaisen laitteen edut ovat kiistattomat. Ensimmäisenä tulee huomata sen piilevät ominaisuudet: sillä lienee koko osaston työhyvinvointia parantava vaikutus. Näptopin käyttäjähän kehittyy sarkasmissaan loistavaksi kommentoijaksi. Sellaista muistionkirjoittajaa ajatuksissaan haahuilevat palaverien vetäjät suorastaan kerjäävät. Pian kaikki puhuvat selvästi ja ajattelevat ennen kuin sanovat - ei enää käsien vääntelyä ja sihistelyä tuntien kuluessa kilvan neukkarin tuolin kanssa. Tai sitten näptopin käyttäjä tosiaan kehittyy ajatustenlukijaksi ja etenee urallaan eksponentiaalista kyytiä. Etenemisen mukanaan tuomia haasteita voi sitten helpottaa konffaamalla näptopin funktionäppäimiin top twelve -lausahduksia, esimerkiksi "koko toimintokentän yhteispeli", "maailmanluokan", ... Äärimmilleen vietynä näptop voisi sisältää vaikka kokonaisen bullshit-bingon!

Bullshit-bingo suomeksi (26 kB)

Bullshit-bingo englanniksi (25 kB)

Säätäjä Jussi otti laitteen vastaan hieman hämmentyneenä, eikä vähiten siksi, että merkkipäivästä oli kulunut jo rapiat puoli vuotta. Laitteen valmistuminen venähti kun prosarikortin kytkennöistä löytyi yhtä sun toista hämärää, eikä softankaan teko ihan mutkitta sujunut...

Projektin dokumentoivat säätäjät Matti ja Eki, mukana koodasivat ja kolvasivat myös Pege, Jukka ja Upi

Alkuun Takaisin projekteihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 27.1.2006 © Jäykät Säätäjät ry 2006