Takaisin projekteihin


Fordin kenttiläinen moottori

Moottorin alkuperä

Saarnamiehen viimeinen auto

Auton ensimmäinen omistaja saavutti tietoisuuden ja alkoi saarnaamaan, tosin vailla tehtävään soveltuvaa koulutusta. Pian tämän jälkeen mieheltä evättiin ajolupa höynähtämisen vuoksi. Lopulta perikunta myi auton.

Toisen omistajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa. Kolmas omistaja, eräs säätäjä ja teekkari Suomen Pohojammaalta, käyttää edelleen samaisen ajokin koria kesäisin maiseman vaihtamiseen. Autossa on nyt jokamiesluokasta peräisin oleva viritetty 1,3 litrainen moottori.

Auton alkuperäinen moottori makasi käyttämättömänä ladossa kaksi vuotta, kunnes sille keksittiin yllättäen käyttöä. Tarve ilmeni, kun Säätäjä VPV sai suoritettua kurssin 73108 Kompleksimuuttujan funktiot loistavin arvosanoin. Oli siis aika Jäykkien Säätäjien keksiä jäykälle miehelle jokin jäykkä lahja.

"Ideaalinen kenttiläinen", kuten tuorein omistaja asian näkee*, löysi näin uuden kodin.
(* Lausahdus kuului VPV:n fraasivarastoon varsinkin ennen silloisen etuvetoisen perheauton käyttöönottoa...)

Moottorin teknisiä tietoja

Säädon kulku ja vaiheistus

Ajatus koneen hankkimisesta virisi kaiketi VPV:n juttujen ja harrastusten tiimoilta. Päätös moottorin ostamisesta realisoitui ja sopivaa moottoria alettiin etsiä. Pian Jukka löysikin Ford-harrastajan hallusta sopivan 1100 Kentin koneen. Koneen sijaintipaikka oli eräs pohjanmaan lukuisista ladoista. Kari antoi luvan toimittaa koneen talliinsa, jonne se tuotiinkin eräänä synkkänä perjantai-iltana. Ulkopuolisen tarkastelun jälkeen kone pestiin säälimättä ja perusteellisesti painepesurilla. Eki otti startin huollettavakseen ja Upi alkoi ihmetellä kaasuttimen karstapitoisuutta. Pian selvisi että vaikka starttimoottorille sähkö maistuikin, ei pyörimisliikettä ollut havaittavissa. Matti lupasi haravoida varastoistaan potentiaaliset varaosat lähempää tarkastelua varten.

Seuraavana viikonloppuna säätäjät aloittivat säätämisen jo perjantai-iltana. Matti toi tullessaan Corollan tulpanjohtoja, sytytyspuolan sekä sekalaisia startin osia. Ihme ja kumma: itä- ja länsimaiset filosofiat suostuivat yhteistyöhon, joten Toyotan startin rungosta ja Fordin ankkurista kasaantui toimiva startti. Kunhan sille rakennettiin kiinnikkeet ja startin kuorta hieman kevennettiin, oli koossa toimiva startti, joka pyöritti hitsausmuuntajan avustamana konetta. Kari oli samanaikaisesti hitsannut koneelle jalustan, jonka varaan se laskettiin.

Jalustan hitsaus (31kB) Lieskaa pakoaukoista (20kB)

Koska kone pyöri sormituntumalla tunnustellen sangen vaivattomasti alkoi säätäjien mielissä kaihertaa epäilys koneen mahdollisesta väljyydestä tai venttiilien reippaahkosta ohivirtauksesta. Tarkistusmittauksissa ei puristuksia juuri löytynyt. Kaikesta huolimatta koneen käynnistämistä päätettiin yrittää. Reipppaasta ryypyttämisestä huolimatta ei kone satunnaisia yskäisyjä lukuunottamatta suostunut hörähtämään käyntiin. Syyksi arvailtiin venttiilien vuotamista, jonka vuoksi päätettiin koneen venttiilikoneisto purkaa.

Taas tuli viikonloppu ja säätäjät kävivät koneen kimppuun vakaa aikomus mielessään: Nyt pitää saada koneesta savut pihalle! Venttiilikoneisto purettiin ja tutkittiin samalla koneen rakennetta. Venttiilit havaittiin ehjiksi, lautasilla olevaa pientä karstakerrosta ja ruostetta lukuunottamatta. Kone päätettiiin kasata venttilien hionnan jälkeen ja yrittää käynnistystä uudelleen. Tällä kertaa sytytysjärjestys arvottiin huolellisesti uudelleen ja havaittiinkin edellisen arvauksen olleen vain 50%:sti oikein. Johdot kiinni bensaa kaasariin... ja jopas, kone heräsikin talviunestaan ja alkoi röhkimään möykettä tallin täytteeksi. Naapureiden riemuksi kenttiläistä koekäytettiin vielä pimeyden laskettua, kokeilimme myös vaihtoehtoisia polttoaineita...

Nyt kun kone oli havaittu toimivaksi, alkoi sen ulkoasun parantaminen esittelykelpoiseksi: Osat pestiin hellästi hammasharjalla harjaten ja päälle sudittiin Matin tuomaa Fordin sinistä traktorimaalia. Pian olikin sunnuntaisessa auringonpaisteessa kuivumassa lukuisia moottorin irto-osia. Maalatut osat ruuvattiin takaisin paikoilleen ja koneen hallintalaitteistoa alettiin rakentaa. Jukalta löytyivätkin virtalukko ja akku, jotka kiinnitettiin paikoilleen. Karin vanhoista fillarinraadoista löytyi vaihdevipuja, joista päätettiin rakentaa koneeseen ryyppy- sekä sytytysennakonsäätö. Bensatankiksi asennettiin peltinen öljykanisteri. Puuttui enää kaasupoljin, jonka Kari löysikin romuttamolta.

Lahja luovutettiin juhlallisesti avaimet käteen -periaatteella. Juhlayleisön äimistellessä moottorin ympärillä juhlakalu starttasi koneen tottuneesti ja samassa kenttiläisen vaimentamaton (pakoputki puuttui) hörinä täytti tilan. Samalla kohosi VPV:n kasvoille kuuluisa voimahymy! Sisätiloissa koneen kiusaus lopetettiin hetken kuluttua savu- ja meluhaittojen vuoksi ja se siirrettiin ulkotiloihin, jossa siitä vielä useaan otteeseen käytiin nauttimassa illan mittaan. Kenttiläisen iloinen pörinä ja pauke raikui Hervannan metsiköissä...

Alkuun Takaisin projekteihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 27.9.1999 © Jäykät Säätäjät ry 1999