Takaisin projekteihin


Marsu - joka kitaristin unelma

Idea oli toteuttaa sisäsiisti, kompaktikokoinen, naapuri- ja roudariystävällinen Marsu, jossa olisi oma kaupallisista edukseen poikkeava "soundi".

Tarvikkeet

Marsun teknisiä tietoja

Säädon kulku ja vaiheistus

Säätäjä Pekan valmistumisen Tampereen Taiteen ja Viestinnän Oppilaitoksen äänipuolelta lähestyessä alkoivat Jäykät Säätäjät mietiskellä soveltuvaa valmistujaislahjaa. Opiskeluiden luonteen sekä Pekan harrastusten vuoksi halusimme tehdä jonkinlaisen ääneen ja sen toistoon liittyvän laitteen.

Koska Pekka ei takavuosien pitkienkään hiuksiensa rohkaisemana eikä edes olemassa olevan äänentoistolaitteiston tarjoamista mahdollisuuksista huolimatta useinkaan suostunut Smoke on the water:a soittelemaan päättelimme tämän kenties johtuvan kaupallisen kitaravahvistimen soinnillisista puutteista.

Siispä Säätäjät päättivät suunnitella lajissaan ainutlaatuisesti toteutetun pienikokoisen myös kerrostalokäyttöön soveltuvan kitaravahvistimen. Tietoisuutta kyseisen laitteen suunnittelufilosofiasta ei juuri muilla kuin Karilla ollut, mutta eiköhän laitteen toteuttaminen onnistuisi.

Marsun kotelo rakennettiin Upin aikaisemmin kesällä pelastamista vaatekaapin ovista välttäen liikaa pikkutarkkuutta ja hienostelua, jonka kyllä tarkkasilmäinen tarkastelija myös kotelon ulkonäöstä saattaa valitettavasti havaita. Kotelon kiivastahtinen työstö suoritettiin Jämsässä Ekin ja Upin voimin eräänä alkutalven viikonloppuna, loppusilaus kotelolle pöhäytettiin mattamustalla spray-maalilla. Kotelon mitoituksessa huomioitiin jo varhaisessa vaiheessa elektroniikan tarvitsema tila.

Laitteen ominaisuuksien speksauksessa pyrittiin laitteeseen sisällyttämään kaikki kaupallisistä korvikkeistakin löytyvät tekniset hienoudet. Säätäjä Lauso selvitteli vanhoilta bändikavereiltaan kitaravahvistimien pääominaisuudet, joiden toteuttaminen jäi Karin tehtäväksi.

Vahvistimen sähkönsyöttöön tarvittavat muuntajat löytyivät VPV:n varastoista. Poweria mitoitettaessaja päätettiin riittävän tehoreservin saavuttamiseksi käyttää kahta rengassydänmuuntajaa. Vahvistimen hetkellisen tehonsyöttökyvyn varmistamiseksi poweriin speksattiin Anssin varastoista löytyneet 12 000 mikrofaradin elektrolyyttikondensaattorit.

Vahvistimen suunnittelu oli Jukan hommia. Perinteistä ETI:ä modifioimalla ja ekotransistoreita hyödyntämällä valmistui noin 100 W:n vahvistinmoduli, jota Jukka ja Upi biasoivat ja koesauhuttivat Rouskun sirityksen labrassa joulukuun alkupäivinä. Vahvistimesta todettiin tulleen tarkoitukseen nähden liiankin hyvän.

Esivahvistinlevyn suunnitteli Kari perinteisten kitaravahvistinkytkentöjen hengessä. Potikoita pitää kitaravahvistimessa olla (jos ei muuten, niin jotta ne voi kääntää kaakkoon) joten niitä sijoitettiin skemaan rittävästi. Kaikujousi tehtiin luonnollisesti itse, pari piezoa ja jousi, siinähän se.

Kaikujousen prototyyppi (19kB) Smoke on the PCB (22kB)

Äänirauta toteutettiin kideoskillaattorilla ja logiikkapiireillä. Kiteen värähtelytaajuudeksi valittiin korkeahko 16 001 920 hertsiä, josta 36368:lla jakamalla saadaan kohtuullisen taajuusstabiili 440 hertsin signaali. 440 hertsin kanttiaaltoa suodatetaan butterworth-tyyppisellä toisen asteen aktiivisuotimella harmonisten taajuuksien vaimentamiseksi. Tämän viritystaajuuden voi kytkeä kitarasignaalin sekaan, esim. kitaran virityksen helpottamiseksi.

Kitaravahvistimen ulkonäön pitämiseksi professionaalisena ja myöskin verkkokalvoa kirvelemättömänä suunnitteli Matti vahvistimen etukankaaseen painettavaksi tyylikkään laitemerkin. Logo silkkipainettiiin etukankaaseen. Laitteen säätimet sijoitettiin 4 mm:n alumiinista valmistettuun etupaneeliin.

Kitavahvistimen rakentamiseen tarvittavat osat alkoivat olla valmiita. Loppukasaus ja kiroilu suoritettiin loppiaispäivänä Rouskun sirityksen labratiloissa. Lainakitaralla soiteltiin tunnettuja Deep Purplen alkuriffejä ja oltiin tyytyväisiä kitaravahvistimen saundiin. Marsu oli syntynyt!

Loppukasausta vailla (22kB) Marsu (12kB)

Alkuun Takaisin projekteihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 3.11.1999 © Jäykät Säätäjät ry 1999