Takaisin ekskursioihin


Kesäekskursio 2013

Vuosikokouksessa asetettu ekskursiokomitea kokoontui lukuisia kertoja kevään aikana ja luovutti mietintönsä Juhannuksen korvilla. Suunnitelman mukainen reissu toteutettiin elokuun alkupäivinä kuuden säätäjän voimin. Säätäjä Jussin tuoreehko tila-auto pääsi testiin kun koko sakki hyppäsi jousille. No, matkatavaroitahan ei yhden yön reissulla juuri tarvita, joten kyytiin mahduttiin hienosti.

Auton nokka suuntasi kohti etelää kolmostietä pitkin, josta sitten kurvattiin kohti Porvoota. Muita ihmisiä oli liikenteessä suhteellisen vähän ja niinpä saavuttiin hyvissä ajoin Pernajaan, jossa suoritimme lounaan horinnan paikallisen huoltoaseman tiloissa. Siitä matka jatkui kohti Isnäsin höyrykonemuseota, joka oli speksattu reissun ensimmäiseksi vierailukohteeksi. Museo on kesäisin auki viikonloppuisin. Tungosta ei paikalla näkynyt, olimme kenties päivän ainoat vierailijat.

Höyrykone oli aikanaan pyörittänyt generaattoria, josta saatiin sähköä sahan pyörittämiseen. Jälleen kerran totesimme, että kauniita ovat nämä vanhat laitteet, jotka on tehty metallia ja aikaa säästämättä. Tiilirakennuksessa oli kaksi rinnakkaista höyrysylinteriä, jotka pyörittivät hihnapyörien ja köyden välityksellä generaattoria. Kuvat puhukoot puolestaan:

Höyrysylinteri ja hihnapyörä (116 kB)
Toinen höyrysylintereistä ja hihnapyörä. Generaattori jää hihnapyörän taakse. Sylinterit ovat ruotsalaista tekoa, J & C. G. Bollnder's vuodelta 1918. Huomaa kaakelilattia.

Keskipakosäädin (49 kB)
Keskipakosäädin kierrosnopeuden säätöön.


"Keskusvoitelujärjestelmä". Öljy valuu säiliöstä voitelukohteisiin painovoimaisesti.

Hihnapyörät, köydet ja generaattorit (112 kB)
Hihnapyörät, köydet ja generaattorit.

Generaattorit (93 kB)
Magnetointigeneraattori (pienempi) ja varsinainen generaattori.

Päägeneraattorin tyyppikilpi (80 kB)
Päägeneraattorin speksi: 1560 VAC, 2x 109 A, 50 Hz

Isnäsistä matka jatkui kohti Ruotsinpyhtäätä ja Strömforsin ruukkia. Harmillista kyllä, emme ehtineet nähdä seppien työnäytöksiä, jotka olivat sattumalta aiemmin samana päivänä, emmekä vesivasaran paukutusta. Ruukissa oli nähtävillä uudelleen rakennettu vesivoimalla toimiva isohko vasara sekä alkuperäiset, jo elämää nähneet vasarat. Vesivasara
Vesivasara.

Tutkailimme ruukin hienoja maisemia, nautimme kesäisestä säästä huurteisten kera (pl. kuskimme, jonka olisi vielä kärvisteltävä muutama tunti...) kunnes lähdimme ajelemaan kohti Kotkaa. Matkalla poikkesimme Ahvenkosken voimalaitoksella ihmettelemässä jäykähköä patoa (ja moottoritien tunnelityömaata). Kotkassa osuimme säkällä Langinkoskelle ja kävimme ihmettelemässä keisarillista kalastus"majaa". Sitten olikin vuorossa kirjautuminen hotelliin. Loppuilta/yö menikin kaupungilla, horimme paikallisessa ravitsemusliikkeessä ym. ym.

Hotellin aamiaisen nautittuamme suuntasimme kohti Merikeskus Vellamoa. Matkalla kävimmin nauttimassa Palotorninvuoren maisemat. Vellamossa suuntasimme ensimmäiseksi laiturille, jossa pällistelimme laiturissa olevat alukset. Sitten kapusimme höyryjäänmurtaja Tarmolle. Laiva rakennettiin v. 1907 Englannissa ja oli aktiivikäytössä vielä v. 1970. Koneissa on tehoa yhteensä 3850 hv. Tarmo (85 kB)
Höyryjäänmurtaja Tarmo.

Laivan sisällä pääsi tekemään varsin kattavan kierroksen: komentosilta, kapteenin toimisto, miehistön tilat, salonki, radiohytti, keittiö ja luonnollisesti kiinnostavimpana konehuone. Höyrykoneen kattila oli alunperin lämmitetty hiilellä, mutta muutettu sittemmin öljykäyttöiseksi. Radiohytti (79 kB)
Radiohytti.

Konehuoneen painemittareita (97 kB)
Konehuoneen mittaristoa.

Tarmon jälkeen kävimme Vellamon näyttelyt läpi; nähtävää oli enempi kuin kerralla jaksoi sulatella. Esillä oli kaikenlaista merenkulkuun liittyvää (museo)esineistöä, veneitä, ja mm. kuvan amfibioauto. Karu laiten muuten! Amfibioauto (93 kB)
Amfibioauto, merikeskus Vellamon näyttelystä.

Lounastettuamme ja ihmeteltyämme Vellamon katolta avautuvaa maisemaa, karppuutimme kohti Inkeroista ja Ankkapurhan teollisuusmuseota. Museo löytyikin toiminnassa olevan paperitehtaan porttien sisäpuolelta. Tungosta ei täälläkään esiintynyt, joten saimme rauhassa tutustua esineistöön ja etenkin itse kartonkikoneeseen, joka aikanaan oli Suomen ensimmäinen jatkuvatoiminen kone (Verlan konehan ei ollut jatkuvatoiminen).

Kone on säilytetty melko lailla kokonaisena ja autenttisena alkuperäisellä paikallaan. Kone käynnistyi vuonna 1897 ja oli käytössä huimat 81 vuotta! Nykypäivän mittapuun mukaan se on luonnollisesti naurettavan pieni, leveys alle 2 m, pituus 60 m, ja hidas, 30 m/min. Mutta toimintaperiaate on pääpiirteissään aivan sama kuin nykyisissäkin koneissa ja tässä museossa koneeseen tutustuminen onnistui mainiosti, sillä sen päälle, molemmille sivuille ja suorastaan sisäänkin sai vapaasti mennä ihmettelemään.

Märkäpää (101 kB)
Kartonkikone kuvattuna kohti märkäpäätä.

Kuivausosaa (135 kB)
Kuivausosa.

Koneen "voimansiirto" oli toteutettu valta-akselin, kulmavaihteiden, ketjujen ja hihnojen avulla. Nopeutta säädettiin ao. kuvan mukaisella kartiomaisella hihnapyörällä. Aikansa taajuusmuuttaja siis!

Voimansiirto (101 kB)
Voimansiirtolaitteistoa.


"Taajuusmuuttaja". Hihnan toisessa päässä oli toinen kartiomainen hihnapyörä ja hihnaa siirtämällä saadaan kierroslukua säädettyä.

Museohallissa on esillä myös runsaasti aiheeseen liittyviä valokuvia, työkaluja ja mittalaitteistoa, joista lipunmyyntiä harjoittanut tehtaan entinen työntekijä osasi mainiosti tarinoida.

Ennen kotiinpaluuta tarkastelimme vielä hetken tehdasalueella sijaitsevaa koskea ja patoja. Sitten karppuutimme kohti Tamperetta aurinkoisen sään vallitessa. Reissu todettiin onnistuneeksi ja käyntikohteet mielenkiintoisiksi. Yksi kohde jäi tosin ajanpuutteen vuoksi käymättä: Karhulan ilmailukerhon lentomuseo. Seuraavalla kerralla sitten.

Reissusta jaaritteli säätäjä Eki

Alkuun Takaisin ekskursioihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 7.10.2013 © Jäykät Säätäjät ry 2013