Takaisin projekteihin

Sähköstaattisia kaiuttimia - sukupolvet I-IV

Sukupolvi I

Sukupolvi I, allekirjoittaneen ensimmäinen ESLU-pari (electrostatic loudspeaker unit), oli tasomaisella 50 cm x 150 cm sähköstaattisella elementillä ja 10 tuuman bassolla varustettu hybridi. Korkeutta kaiuttimella oli (ja on edelleenkin) 205 cm, leveyttä 67 ja syvyyttä bassokoteloineen 35 cm. Kaiuttimet valmistuivat kuuntelukuntoon vuoden 1993 syksyllä, jolloin roudasin ne Tampereelle, opiskelijasolun tupakeittiöön. Silloisen kämpän akustiikka olikin varsin miellyttävä, sillä väliseinät olivat kevytrakenteiset ja varsinkin tupakeittiö sangen tilava. Olosuhteet olivat siis varsin välttävät.

Kämppiksiltä sen enempää kyselemättä sijoitin "kaapinovet" ikkunan ja parvekkeen oven eteen ("ei ole muutakaan paikkaa..."). Parvekkeelle kulku toki hieman hankaloitui, sillä ensin oli kierrettävä oikean kaiuttimen taakse ja vasta sitten saattoi avata oven. Päinvastainen järjestys johti umpikujaan. Äkkiähän tuon oppii! Samoin oli jääkaapin oven kanssa hieman ahdasta. Kumma kyllä, mitään suurempaa epäsopua ei kajareista aiheutunut, päinvastoin, ääntä ja isohkoa olemusta jopa kiiteltiin. Satunnaisille vieraille asia oli kyllä kaiken kaikkiaan varsin outo ja selitysten jälkeenkin epäuskoinen ilme viipyi monen kasvoilla pitkän tovin.

Kajarin ESL-osa oli tehty teräspellistä, puuosat petsatusta kuusesta ja bassokotelo lastulevystä. Lähes koko etupuolen kokoinen kangas antoi oman säväyksensä. Itse asiassa oheisessa kuvassakin näkyvä rakenne oli alunperin vain prototyyppi, mutta jälleen kerran tämä jäi pysyväksi tilapäisratkaisuksi. Refleksikotelo oli suhteellisen suuri, n. 60 litraa ja viritetty 25 hertsin paikkeille. Jakosuodin oli aktiivinen.

Soundi oli varsin kohtuullinen, etenkin yläpään osalta. Suuntaavuutta oli yllin kyllin, mikä toisaalta oli hyvä ja toisaalta huono asia. Kajarit olivat selkeästi vain yhden kuuntelijan nautittavissa kerrallaan. Vastaavasti kuuntelutuolin haltija sai korviinsa tarkan stereokuvan ja runsaan tilantunnun. Bassopää sensijaan ei nivoutunut yläpään ilmavaan soundiin aivan kitkatta, jakotaajuusalueen balanssia ei tahtonut saada kohdilleen. Eikä elementin ja kotelon yhteispelikään tainnut olla aivan optimaalisesti mitoitettu, sikäli muhkealta ja tunkkaiselta basso kuulosti.

Joka tapauksessa kaiuttimet tekivät rakentajaansa lähtemättömän vaikutuksen: Enää ei kelpaisi perinteinen dynaaminen kottaraisenpönttö, vain elektrostaatti olisi kyllin tyydyttävä! Siispä kaiuttimet kulkivat muuttokuormassa aina syrjäisille rannikkoseuduille asti, kunnes muutamaa vuotta myöhemmin palasivat Manseen. Hullun hifistin maine levisi samalla kulkutaudin tavoin...

Säätäjä Anssin versio sukupolvi I:n kaiuttimista oli kokoäänialueen kaiutinpari, joka on edelleen päivittäisessä käytössä. Audiomuuntajat joutuivat modifikaation kohteeksi, jotta bassotaajuudetkin soljuisivat läpi. Ja yllättävän tukevasti kaiuttimet bassoa nytkyttävätkin...

Mainittakoon vielä, että allekirjoittaneen sukupolvi I nauttii nykyään eläkepäivistä, osittain purettuna, mutta tarvittaessa kuitenkin sointikuntoon viritettävänä. Loppusijoituspaikka on kuitenkin hieman avoinna. Yksi ongelma näissä paneeleissa siis on, minne varastoida vanhat kajarit kun uusi sukupolvi valmistuu?

Sukupolvi I (23kB)

Sukupolvi II

Edellisistä innostuneina rakensivat säätäjät Upi ja Jukka omat versionsa. Reikäpellin sijaan käytettiin eko-osina hankittua teräsverkkoa staattisen elementin tekemisessä. Ja mikä ettei homma näinkin onnistuisi. Lopputuloksena esim. Jukan edelleenkin käyttämät kajarit ovat varsin vaikuttavan kokoiset, eikä soundeissakaan ole moittimista.

Säätäjä Upin ensimmäiset sähköstaattiset ovat nykyään eläkevirassaan mökillä.

Sukupolvi III

Projektinimenä oli CESLU, missä kirjain "C" tulee sanasta "curved", kaareva. Ensimmäiset CESLUt valmistuivat vuoden 1996 lopussa. Kajareita on olemassa peräti kuusi paria, suurin osa tiettävästi aktiivisesti käytössä.

Projektin tavoitteena oli tehdä suhteellisen sirot, viimeistellyt, kaarevat ja mikä tärkeintä, hyväsoundiset elektrostaatit. Kaarevuudella haluttiin laajentaa kuuntelukulmaa ja siten vähentää liiallisen suuntaavuuden haittoja. Toisaalta se toi hommaan melkoisesti uusia haasteita.

Tämä projekti myös dokumentoitiin melko huolella, jo senkin takia, että mukana oli säätäjiä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta sähköstaattisten sielunelämästä. Projektin osalliset myös majailivat eri puolilla Suomea ja tästäkin syystä oli tarpeen levittää tietoa milloin paperilla, faksilla tai sähköpostilla.

Haasteista huolimatta homma meni aika lailla putkeen. Olihan joukossa säätäjiä jotka innoissaan rakensivat ensimmäisiä sähköstaattisiaan ja toisaalta säätäjiä, joilla oli jo aiempaa rutiinia. Motivaatio oli koko sakilla ns. tapissa. Kaarevuudesta aiheutuneet tekniset pulmat ratkottiin prototyyppien ja kokeilujen avulla, jonka jälkeen voitiin aloittaa "massatuotanto".

Meikäläisen versiosta tuli koivupinnalla viimeistelty, 170 cm korkea, 50 cm leveä ja n. 35 cm syvä. Elektrostaattisen osan peittää entiseen tapaan musta kangas. Tämäkin kaiutin on hybridi, 10 tuuman bassoelementti majailee vaihteeksi suljetussa, n. 35 litran kotelossa. Aktiivinen jakosuodin sisältää ulostulon myös subbaria varten, tässäkin hieman kehitystä tapahtui.

Soundi parani merkittävästi verrattuna sukupolvi I:een. Suuntaavuus väheni selvästi ja kaiuttimen kuuntelu helpottui melkoisesti. Basso-osan toisto parani dekadilla, tällä kertaa basso oli napakka ja ulottui myös suhteellisen alas. Systeemiä ruuditettiin sittemmin sävy sävyyn toteutetulla subbarilla, joka toimitti myös kukkatelineen virkaa. Tällä kertaa parvekkeellekin pääsi esteettä...

Sukupolvi III (36 kB)

Sukupolvi IV

Sirous ei todellakaan kuulu tämän projektin piirteisiin. Koon täytyy olla ISO! FRESL, eli Full Range ElectroStatic Loudspeaker, oli toistaiseksi viimeisimmän projektin nimi. Tavoitteena siis päästä hybridirakenteesta eroon ja saavuttaa saumaton lähes koko äänialueen toisto. "Lähes" sikäli, että tarkoitus ei suinkaan ollut kumota fysiikan lakeja tai rakentaa kaiuttimia, jotka eivät mahtuisi normaaliasuntoon (kaikenlaisia rajoituksia sitä onkin!). Alimman oktaavin toistoon ei siis FRESLUjakaan toki ole tarkoitettu, se jää suosiolla subbarin huoleksi.

Yksinkertaisuuden vuoksi päätettiin tehdä suorat elementit. Homma ei silti ollut aivan kakunpala, sillä elementtien dimensiot, korkeus 200 cm, leveys 60 cm, alkavat olla käytännöllisyyden ylärajoilla. Myös varsin havaittava paino piti huomioida kehysrakenteen suunnittelussa. Tukevuutta tarvittiin myös värinöiden vaimentamiseksi, bassoa ei kaiuttimesta irtoa jos murinoilla ei ole mistä ponnistaa!

Projekti oli pitkä, siinä olivat mukana säätäjät Anssi, Upi ja Eki. Ensimmäiset osat hankittiin jo keväällä 1997, mutta vasta loppukesällä -99 valmistui ensimmäinen pari. Osittain hommaa jarruttivat tekniset ongelmat, mutta pääasiallinen viivästyminen johtui muista säätökiireistä. Ja saattoipa olla, että säätäjien motivaatiokin oli aiempaa alhaisempi, kotona kun oli jo ennestään sangen välttävät kajarit... Full rangen kokonaiskorkeus on luokkaa 230 cm, leveys 80 cm. Tällä kertaa kaiuttimen pintaa hallitsee kangas, joka peittää suurimman siitä osan. Reunoille on kuitenkin jupuutettu puiset pystyraamit. Säätäjistä Upi paketoi kaarevat CESLUnsa ja otti ensimmäisenä FRESL-parin käyttöön elokuussa 1999. Itse pääsin full rangen makuun joulukuussa... kestohymy onkin koristanut pälliäni siitä lähtien...

Soundeiltaan full ranget ovat aivan omaa luokkaansa. Erityisesti basson luonnetta voi kiitellä. Suuntaavuutta ei - hieman yllättäen - ole liiallisesti, joten nautintakin sujuu mainosti. Äänenpainetta ja voimaa tuntuu löytyvän reserviksi asti. Subbarin tarve on varsin rajallinen.

Sukupolvi IV (29kB)

Sukupolvi V?

Säätäjien mielissä tuntuu vaihteeksi pyörivän visioita pienemmistä kaiuttimista. Syykin on ilmeinen, kämpät ja mökki on jo kalustettu, mutta auto ja työpaikka ei...

Ensimmäisenä näyttää realisoituvan WESL eli Work ESL. Työmaaeslun prototyyppi nro 2 näki jo päivänvalon; ankara kehitystyö jatkuu, joskin hitaasti. Tästä tulee pieni, noin puolimetrinen hybridi, vieläpä aktiivinen, joten se soveltuu mainiosti esimerkiksi tietokoneen äänikortin kylkeen... Elektroniikka alkaa olla kasassa, kotelotkin pääosin, mutta kokoonpano odottaa... Raportti kuvineen luvassa kunhan kajarit on paketissa.

Musiikista...

Mainittakoon, että näistäkin kajareista kuunnellaan oikeaa musaa eikä testilevyjen sinisignaaleja. Omia suosikkejani ovat esim. Dream Theater, XL, Pekka Pohjola, Sting, Suzanne Vega jne jne jne...

Kertoili Säätäjä Eki

Alkuun Takaisin projekteihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 17.9.2000 © Jäykät Säätäjät ry 1999-2000