Takaisin ekskursioihin


Englannin matkakertomus

Taustaa

Edellytys parin säätäjän monipuoliseen englanninmatkaan ilmestyi talven -99 aikana. Sattumalta kyseiseen maailman kolkkaan (ei napaan) oli eksynyt useita tuttuja joko työskentelemään tai opiskelemaan. Normaalit seuramatkat ovat ns. valmiiksi pureskeltuja paketteja eivätkä siten innosta vaateliaita matkailijoita, joihin useimmat säätäjät kuuluvat. Nyt sen sijaan oli mahdollisuus saada hyvää paikallisopastusta sekä majoitusta ympäri saarivaltakuntaa.

Matkalle lähdettiin sunnuntaina ennen kukonlaulua Hki-Vantaalta. Lentokoneessa totesimme, että lento oli halapa mutta paska. Nimittäin tarjosivat englantilaistyyppisen aamiaisen ilmeisesti totuttaakseen ihmiset odotettaviin kulinaristisiin nautintoihin. No parempi kuin ei mitään.

Laskeuduttiin Stanstediin, joka on varsin moderni ja toimiva lentokenttä. Pohjakerroksesta lähti näppärästi juna kohti Lontoota, hinnaltaan noin 100mk. Lontoossa oli perinteinen sumuinen keli, sadetta oli ilmassa yllätyksellisen vähän. Päätimme maisemia ihaillen kävellä kohti Thamesia ja löytää sieltä jotain legendaarista. Sattumalta osuimme London Bridgelle, mistä taasen näkyi Tower Bridge. Siltojen välissä Thamesissa lojui tekniikan vaistot herättävä vanha sodan aikana rakennettu risteilijä. Vietimme laivalla useamman tunnin kameran laulaessa. Matkatavaroiden säilytys mainittakoon lisäbonuksena. [City of London HMS Belfast]

HMS Belfast (66kB)

Talsiminen jatkui Thamesin vartta kohti Big Beniä ja kello kahden lyöntejä. Matkan varrelle osui turisti-info, jossa ihmiset olivat avuliaita ja yrittivät löytää jostain sunnuntaina auki olevan autovuokraamon. Näytti kuitenkin siltä, että vain suurimmat firmat kuten Avis ja Hertz olivat päivystämässä.

Big Beniä vastapäätä on joku Aquarium, jossa ei jaksettu käydä, varmaankin kohtuullisen jäykkä paikka. Kello löi kaksi ja suuntasimme Suuren Pentin ohi löytääksemme Westminster Abbeyn ja muita historiallisia kohteita. Emme vierailleet noissa kohteissa koska väsy painoi mieltä ja jalkoja. Lisäksi varoituksen sana pääsylippujen hinnoista, taitavat ylläpitää paikkoja turistien kustannuksella.

Matkalaukut raahautuivat laakerit huutaen perässä jo melko raskaan oloisesti, joten auto oli saatava alle. Hertzin vuokraamo oli lähinnä eli siis sinne. Pitkällisen harkinnan ja neuvottelun jälkeen löytyi kohtuuhintainen muttei silti halpa vaihtoehto. Autoa emme saaneet mutta uudenkarhea Fiat Punto (kattoluukku ja 1.2 litran isolohko) sai simuloida sitä. Lähdimme pulssi tapissa ihmettelemään ulospääsyä kaupungista. Kumpikin ensimmäistä kertaa väärällä puolella tietä. Enemmänkin tuurilla, kuin kartan avulla ajoimme Hyde Parkin ohi ja siitä pikkuhiljaa kohti pohjoista kaupungin laitaa lopulta löytääksemme suoraan M1-moottoritielle. Sillä viikolla olisi kannattanut lotota.

Matka eteni kohti Wolverhamptonia, jossa oli ensimmäinen yöpaikkamme. Matkan varrella saimme kosketuksen englantilaisen hampurilaisen hinta/laatu-suhteeseen. Samaan aikaan Kosovossa ihmiset näkivät nälkää, joten emme valittaneet. Uskomattoman monen liikenneympyrän jälkeen pääsimme melko myöhään perille. [University of Wolverhampton]

Isäntäväki mietti meille sopivia matkakohteita ja heti tuli runsauden pula. Tekniikan miehillä Shakespearen syntymäkoti ja muu kulttuuri jäivät prioriteettitasoiltaan alhaisiksi. Maanantain ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Cosfordin ilmailumuseon. Paikka on tunnettu harvinaisuuksista ja prototyypeistä. Varsinkin englantilaisten omat laitteet ovat hyvin edustettuina mutta yllättävän hyvin myös esim. saksalaisten toisen maailmansodan lentokoneet. Samalla reissulla joku bouhobedderi teki pikku lommon Punton oveen. Auto toista päivää käytössä, voi kypsä! [Cosfordin ilmailumuseo]

Avro Vulcan (57kB)

Ilmailumuseon lähellä oli (ainakin englantilaisen tiedon mukaan) maailman ensimmäinen rautarakenteinen silta. Koko kylä on saanut siitä nimensä ollen siten nerokkaasti Ironbridge. Silta ei tosiaankaan ole monikaistainen jänneväli-ihme mutta aikoinaan vuonna 1779 on varmaan aiheuttanut rakentajilleen voimahymyn. Kylä sillan ympärillä oli idyllinen jokimaisemineen. Mutta sillalta länteen katsottaessa näkyivät suuren hiilivoimalaitoksen suuret lauhdutintornit. Ideaalista! Eivät päästäneet säätäjiä pikaexcursiolle voimalaan, jonka ulkosivu oli vielä puoli vuotta aiemmasta tulipalosta hieman nuhruinen. [Ironbridge]

Tiistaina isäntä otti rokulia ja lähti näyttämään meille Birminghamin keskustaa. Olihan siellä isoja kivitaloja, ainakin jäykemmän näköisiä kuin Suomen vastaavat pytingit. Aikaisemmin sovittu Jaguar-excursio Coventryssä oli vuorossa seuraavana. Pääsimme (jouduimme) kierrokselle jonkun sveitsiläisen koululaisryhmän kanssa. Taisivat olla ammatillisessa oppilaitoksessa kun kyselivät työajoista sun muusta ja osa poltti tupakkaa aina kun se vain kielloista huolimatta oli jotenkin mahdollista. Me sen sijaan juttelimme vanhemman herrasmiehen kanssa legendaarisen automerkin tekniikan ihmeistä. Varsinkin verhoilupuoli teki vaikutuksen. Yksi hallillinen porukkaa nysvää jalopuun juurakoista koristepaneeleita ja tsekkailee puun syiden suuntia. Toisessa hallissa väsäilivät verhoilupaneelien nahkaosia tarkistaen samalla, että eläin ei ole vaurioittanut pintakudostaan esim. piikkilanka-aitaan. Ja vain Englannissa tuotantolinja voidaan pysäyttää 10 minuutiksi kello kolmen teetauon vuoksi. Tyyli ja perinteet ennen kaikkea.

Alustaan näyttivät asentavan Bilsteinin iskareita. Alustan palikat näyttivät kaikin puolin pyrkivää ajotyyliä sietäviltä. Muutenkin excursiolla iski ikävästi Jaguarin omistamisen halu. Ikävyyden siihen tietenkin tuo Suomen autovero. Lopuksi kiersimme läpi tehtaan oman museon, jossa oli mm. yksi XJ220 ja muita legendoja. Punto tuntui tämän jälkeen lähinnä maisemansiirtovälineeltä. [Jaguar]

Punto kissojen välissä (101kB)

Keskiviikkona lähdimme aamusta ajelemaan kohti etelää tavoitteena Portsmouthin satamakaupunki, missä piti olla runsaasti laivaston roipetta kellumassa. Matkareitiksemme valitsimme maaseudun ja tien varren kohteeksi Silverstonen moottoriradan. Radalle pääsimme kurkkaamaan mutta eipä sattunut olemaan muuta nähtävää kuin yksi Primera ja yksi Honda. Kysyimme avuliaalta jampalta, että olisiko lähistöllä mitään formulatalleja, missä voisi piipahtaa. Yllätykseksi kaveri viittasi tien toiselle puolelle keskelle lammaspeltoa ja sanoi siellä olevan Jordanin tallin. Kärrypolkua sata metriä ja keskellä peltoa oli tiilinen rakennus. Menimme vastaanottoaulaan ja tiedustelimme mahdollista opastettua kiertokäyntiä. Vastaus oli, että aulassa ollutta kauden -98 autoa ja Honda-Mugen-myllyä sai kuvata vapaasti, muualle ei ollut pääsyä. No hyvä niinkin. [Silverstonen rata]

Silverstone (61kB)

Kantrisaidia ajeltuamme halusimme takaisin nopeammille väylille. M3:sta pääsimme nopeasti rannikolle ja saavuimme Portsmouthiin noin klo 16. Selvisi että kyseinen ajoitus on turistin kannalta huonoin, kaikki museot tahtoivat ainakin talviaikaan mennä kiinni klo 17. Emme ehtineet sukellusvenemuseoon eikä rannoilla ollut sotalaivojakaan, ne olivat Kosovon lähistöllä. Joitain Amiraali Nelsonin aikaisia museolaivoja näimme pintapuolisesti. [Submarine world]

Portsmouthista suuntasimme rannikon läheisyydessä kohti Canterburyä. Varoitamme mahdollisia kulkijoita äärettömän lukuisista liikenneympyröistä, jotka hidastavat keskinopeutta sekä levittävät pälliä. Saavuimme perille melko myöhään illalla. Meillä oli ainoastaan kyläpaikan katuosoite selvillä ja tieto, että kämppä sijaitsee lähellä rautatieasemaa. Paikalliset asukkaat olivat avuliaita ja pienehkön karppuutuksen jälkeen löysimme perille.

Torstaiaamuna lähdimme tutustumaan ensin Canterburyn keskustaan sekä katedraaliin. Keskusta oli vanha päätellen kapeista kujista. Lisäksi erään kanaalin yläpuolella roikkui omituinen tuolinhäkkyrä. Joskus sivistymättömään aikaan kyseisessä tuolissa poltettiin oletettuja noitia elävältä. Katedraalista voi mainita, että kohtuullisen iso paikka ja täynnä arkkuja, joissa oli legendaaristen jamppojen jäännöksiä. Valokuvia ei saanut ottaa. Salamavalojen kirkkauden väitettiin haalistavan taideaarteita.

Noitatuoli (41kB)

Seuraavaksi menimme kukkulan päälle Kentin yliopistoon. Paikka oli hajautettu moniin rakennuksiin ja systeemistä jäi melko vaisu kuva. Kirjastossa oli lähes häiritsevän ahkeran oloisia opiskelijoita. Lisäksi tietokoneille tuntui olevan jonoa, emme vilkaisseet selasivatko nettiä vai tekivätkö jotain hyödyllistä. Kansallisuuksien kirjo oli havaittava. [University of Kent]

Canterbury oli nähty ja lähdimme siirtymään kohti Lontoota. Chathamin kohdalla etsimme jotain matkailunähtävyyttä ja meille neuvottiin Thamesin suistossa oleva museosukellusvene Ocelot. Vehje olisi ollut mielenkiintoinen mutta olimme ilmeisesti liikkeellä sesonkikauden ulkopuolella ja ovet pysyivät meille kiinni. [Ocelot]

Lähistöllä Gillinghamissa oli Royal Engineers Museum. Museossa oli esillä armeijan teknistä kalustoa eri aikakausilta. Painotettuna oli maavoimien kalusto mutta oli paikalla yksi romukuntoinen Harrier. Ei mikään ihmeellinen paikka mutta tulipa käytyä.

Seuraavaksi menimme Lontoon kehätielle M25 ja siitä M1:lle. Kehätie alittaa Thamesin pohjoiseen päin ajettaessa.Toiseen suuntaan liikenne hoidetaan siltaa pitkin. Meiltä jäi siis maisemat näkemättä, suosittelemme ajamaan vain etelään. Illan ollessa jo pitkällä ohittelimme pohjoisen suuria kaupunkeja kuten Leeds ja York mutta kiire Scarborough'n oli niin suunnaton, että emme ehtineet poikkeamaan minnekään. Olimme sopineet Scarpon isännän kanssa tapaavamme supermarketin pihalla ja samassa olimmekin jo valkkaamassa paikallisia oluita hyllyjen välissä. Oluiden hinnat olivat kuin Suomessa, ainoastaan siideri oli sikahalpaa.

Perjantaiaamuna lähdimme katsomaan suurimpia paikallisia nähtävyyksiä, sotamuistomerkkiä ja Scarpon linnaa. Itse asiassa Scarpon keskusta jää näiden kahden kohteen väliin. Kaupunki on joskus vuosisadan puolen välin tienoilla ollut suosittu kylpyläkaupunki mutta meno on sittemmin hiipunut niin, että enää eläkeläiset pelaavat bingoa rantabulevardin pelihalleissa. Noin karkeasti ottaen. [Scarborough]

Linna oli melko heikossa kunnossa johtuen siitä, että sitä on pommitettu aina pikkasen lähes jokaisessa kähinässä, viimeksi sakemannien toimesta ensimmäisessä maailmansodassa. Mainittakoon kuitenkin, että palvelu oli hyvää (paitsi että ovet aukaistiin vasta klo 10) ja saimme vähän mahtavat Sony-korvalappustereot mukaamme kierrokselle. Monotoninen ääni tahditti menoamme mummovauhdilla kunnes skippasimme nauhurien ohjeet ja suunnistimme paikan läpi dynaamisemmin.

Sotamuistomerkki on iso tolppa juureen kirjoitettuine sankarivainajien nimineen. Melko tylsä paikka mutta kukkulan kiertävää tietä käytettiin myös moottoripyöräratana. Näköala myös aivan OK.

Seuraavaksi lähdimme Scarpon pohjoisosaan ja sieltä edelleen kohti kansallispuistoa (North York Moors National Park). Lähistöllä rannikolla olisi ollut Robin Hoods Bay, mutta epäilimme sen olevan turistien vuoksi nimetyn paikan ja ohitimme sen lähes silmää räpäyttämättä. Whitbyssä olisi ollut myös nähtävillä ajan hampaan jäystämiä rakennuksia mutta niitä oli jo nähty. Kurvasimme kohti varsinaista kansallispuistoa. Tuo käsite on Englannissa hieman erilainen kuin Suomessa. Metsää oli kaadettu ja ihmiset asustelivat alueella aivan normaalisti lampaita kasvattaen. Ja niitä oli välillä keskellä tietä (siis lampaita, ei ihmisiä).

Olimme saaneet vihiä, että alueella olisi jonkinlainen museorautatie. Kylttejä seuraten suunnistimme kohti oletettua kohdetta mutta paikalliset kärrytiet olivat kaikki saman näköisiä ja ilmeisesti valitsimme aluksi väärän reitin ja luotimme onneemme. Käyttämämme reitin varrella oli varoituskyltti, jossa luki FORD. Ihmettelimme oliko Fiatilla ajo kielletty? Tie kulki kohti laakson pohjaa ja lopulta erään mutkan jälkeen tie sukelsi joen pohjalle. Katselimme, että vastapuolella oli kosteat ajojäljet eli joku oli pystynyt joen ylittämään. Ilmeisesti kuitenkin Range Roverilla, koska yrittäessämme itse samaa meinasi Punto uida. Pakki päälle ja kytkin luistaen pääsimme pois pinteestä. Kotisuomessa sanakirja kertoo, että ford tarkoittaa kahluupaikkaa. Olisivat voineet kertoa sen aikanaan koulussa.

Punto veden äärellä (103kB)

Uuden reitinvalinnan jälkeen löysimme museorautatielle ja paikka näytti jäykältä kivihiilentuoksuisine höyryvetureineen. Harrastajat keräsivät varoja veturitallien yhteydessä olevalla myymälällä. Samalla pystyi tsekkailemaan veturien entisöimistä. Museorautatie toimii ympäri vuoden ja kulkee laakson pohjaa kansallispuiston halki. Ajanpuutteen vuoksi emme testanneet matkustusmukavuutta. [Museorautatie]

Palasimme takaisin Scarpoon, söimme ja lähdimme pikkuhiljaa kohti pubikierrosta. Saimme varoituksen paikallisen virkavallan tavasta suhtautua nihkeästi julkisilla paikoilla virtsaajiin. Pissaamisesta esim. puun juurelle saa kohtuullisen isot sakot ja nimen paikalliseen lehteen. Emme kuitenkaan kokeilleet. Pubikierroksen jälkeen jatkoimme iltaa eräässä yökerhossa. Lienee syytä mainita empiirisesti todettu seikka, nimittäin tanssilattian alueella ei ole syytä kanniskella tuoppia. Ilmeisesti järjestyssäännöt pyhittävät tanssilattian ja sieltä saa tuopin seurassa lähdöt.

Lauantaiaamuna lähdimme kohti Yorkia. Siellä tiesimme olevan myös ison katedraalin. Paikka olikin itse asiassa vielä jäykempi kuin Canterburyn vastaava. Ja siellä sai käyttää kameraakin. Katedraalissa olisi myös ollut torni, mutta sinne pääsi vain tiettyinä kellonaikoina. Emme jaksaneet odottaa. Puhelinvinkin ohjaamina löysimme yllättäen Yorkista vielä mielenkiintoisemman paikan eli maailman suurimman rautatiemuseon (National Railway Museum). Museossa oli vaikka mitä, mutta mainittakoon jäykimpinä maailman nopein höyryveturi Mallard (202 km/h) ja pihalla runtsaava kopio Stephensonin Rocketista. Eipä ollut kovin raketti laite, mutta sen sijaan hiljainen käyntiääneltään. Jalat väsyneinä lähdimme kaupungista pois ja suuntasimme kohti viimeistä yöpaikkaa eli taas takaisin Wolverhamptoniin. [City of York Rautatiemuseo]

Sunnuntaiaamuna epäinhimillisen varhain lähdimme kaahaamaan kohti Stanstedia. Päätimme myös testata onnettoman maisemansiirtovälineemme suorituskyvyn (tai suorituskyvyttömyyden) ja saimme mittariin 160 km/h. Liekö sitten lähelläkään totuutta. Kotimatka sujuikin sitten triviaalisti ja koti-Suomen ruoka maistui taas melko hyvältä.

Muutamia huomioita matkan varrelta:

Englantilainen ruoka

Pääsääntöisesti paikallinen ruoka ei maistu juuri millekään tai suomalaisittain jopa huonolle. Chicken-burgeria voi suositella ainoastaan sen vuoksi, että siinä ei voi olla hullun lehmän tautia. Hampurilaisketjuissakin oli eroja. Jostain syystä olimme todella onnellisia löytäessämme Mac Donaldsin logon huoltsikan pihalta. Siellä "ruoka" maistui jokseenkin samalta kuin Suomessakin, joten olimme tyytyväisiä.

Asuminen

Englantilainen talo poikkeaa suomalaisesta jo ulkoisesti, räystäitä ei juuri ole ja viemäriputket kulkevat usein ulkoseinällä. Sisällä eroja on lisää. Siinä missä Suomessä on kostean tilan pinnoite, on Englannissa kokolattiamatto. Homehtuminen ei kovin paljon huoleta. Sekoitehanat puuttuvat tyystin, tilalla on kaksi hanaa etäällä toisistaan. Kuulemma hygieniasyy, lämmin ja kylmä vesi eivät pääse keskenään tekemisiin. Suihkujen vesi lämmitettiin joko asuntokohtaisessa varaajassa (usein kaasukäyttöinen) tai yksittäisen suihkun yhteydessä olevalla lämmitysvastuksella. Ikkunat ja niiden puitteet olivat hataroita suomalaisiin verrattuina.

Liikenne

Tienviitat olivat hyviä. Huolimatta meidän puutteellisista kartoista ja ajo-ohjeista osasimme aina perille. Liikenne sujui paremmin ja joustavammin kuin Suomessa. Moottoriteillä oli kait joitain nopeusrajoituksia mutta ne olivat ilmeisesti lähinnä ohjeellisia. Poliisit eivät kyttäilleet kuten Suomessa vaan joka kerta valot vilkkuen kaahaava poliisiauto oli matkalla auttamaan tien varteen jääneitä.

Matkaa dokumentoivat Upi ja Jukka

Alkuun Takaisin ekskursioihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 3.11.1999 © Jäykät Säätäjät ry 1999