Takaisin ekskursioihin

Säätäjien 15-v juhlaekskursio Budapestiin syyskuussa 2012

Säätäjät päättivät juhlistaa 15 vuoden taivaltaan oikein ulkomaanekskursion merkeissä. Kohteen valinta perustui pitkälti kahteen asiaan: 1) lentojen saatavuuteen (ja aikatauluun) sekä 2) teknisten vierailukohteiden esiintymiseen. Ryanairin lennot Tampere-Budapest vaikuttivat aikataulullisesti sopivilta, meno torstai-iltana, paluu lauantaina iltapäivästä, ja kun pienen internet-haeskelun jälkeen kaupungista löytyi peräti neljä mielenkiintoista teknistä museotakin, oli valinta tehty. Lisäksi positiivista on, että lento saapuu Budapestin ainoalle kansainväliselle kentälle, eikä jonnekin hevon kuuseen kuten usein on tapana. Siispä lennot ja hotelli varaukseen. Pientä taitoa vaati kyllä olla ostamatta lentolaukkuja ja matkavakuutuksia, sen verran uutterasti niitä prosessin aikana kaupiteltiin...

Matkaan päästiin Pirkkalasta sateisen ja kolean kelin vallitessa. Lentomatka sujui mallikkaasti ja perillä odotti kesäisen lämmin sää sekä pienen odottelun jälkeen myös ennakkoon varaamamme shuttle-bussi kohti hotelli Carltonia. Sisäänkirjautumisen jälkeen nopea visiitti huoneessa, jonka jälkeen neuvoa-antavat huurteiset hotellia vastapäätä sijaitsevassa kahvilassa. Hintatason panimme jo tässä vaiheessa merkille positiivisena seikkana (puoli litraa 550 HUF eli n. 2 eur). Seuraavaksi siirsimme näläntunnetta belgialaisessa ravintolassa, joka sekin oli näköetäisyydellä hotellista. Ruoka ja olut maistuivat matkamiehille hyvin. Samalla loimme strategian seuraavaksi päiväksi ja pitkin hampain päätimme jättää Rautatiemuseon pois vierailtavien museoiden listalta, jottei homma menisi liian suorituspainotteiseksi.

Perjantaiaamu valkeni pilvettömänä (parempi sää kuin koto-Suomessa koko kesänä!). Olimme jo puoli kahdeksalta jalkeilla, riittoisa ja maukas aamupala kiduksiin ja menoksi. Käppäilimme Ketjusillan yli ja samalla tutkimme sen rakenteellista jäykkyyttä. Pienen patikoinnin jälkeen saavuimme Deak Ferenc -metroasemalle, josta ostimme 24 tunnin lipetin julkisiin kulkuneuvoihin (1550 HUF eli vajaa 6 eur). (Mainittakoon, että Budapest-kortilla, jonka hintaan sisältyy julkiset kulkuneuvot ja pitkä lista museoita, ei jostain syystä pääse näihin tekniikan museoihin!)

Ketjusilta Ketjusilta

Metrolla M1 ajelimme asemalle nimeltä Hösök Tere, josta käppäilimme "pienehköön" 100 hehtaarin puistoon. Tarkoituksemme oli tarkistaa puistoalue linnoineen samalla kun etenesimme kohti Transport-museota. Kuinka ollakaan matkan varrelta löytyi musiikkikahvila nimeltä Pecsa, jossa aamuauringon näännyttäminä nautimme huurteiset. Mainittakoon, että samassa kiinteistössä sijaitsee Ilmailumuseo, joka nyt oli syystä tai toisesta suljettu.

Jatkoimme matkaa ja saavuimme Transport-museolle välittömästi sen aukeamisen jälkeen. Nuuskimme ensin ulkopuolella olevia laitteita, vetureita ja yhtä Antonov An-2 lentokonetta. Sitten päätimme marssia sisätiloihin, mutta havaitsimme, että paikalliset koululaiset olivat miehittäneet museon sisäänkäynnin. Hetken odottelun jälkeen pääsimme sisään lunastamaan lippuja (1400 HUF, 5 eur). Virkailija bongasi kameramme, ja jouduimme lisäksi ostamaan valokuvausluvat (1000 HUF, 4 eur). Saimme kaulaamme vihreät plakaatit akreditoinnin merkiksi ja runsaasti "rispektiä" lajitovereiltamme.

Transport-museo ulkoa

Museon näyttely oli kovin juna-painotteinen, mikä Transport-museon kyseessä ollen ei liene kovin yllättävää. Kokoelmissa oli muutamia höyryvetureita, vaunuja ja jopa osa asemarakennusta, sekä suuri määrä pienoismalleja junista ja vetureista. Polkupyöriä, hevosvetoisia vaunuja, raitiovaunuja, moottoripyöriä, autoja ja laivoja (pienoismalleja, mm. Titanic) oli näytteillä myös. Erikoisuutena mainittakoon ensimmäisen unkarilaisen astronautin (oikeammin kosmonautin) Bertalan Farkasin vuonna 1980 käyttämä Sojuz-laskeutumiskapseli, jonka pinta oli paistunut rapean ruskeaksi ilmakehässä.

Yleiskuva pääsalista Ratikat Autot Kapseli

Museosta päästyämme suunnistimme kohti trollikkapysäkkiä. Hetken odoteltuamme laite saapuikin ja hyppäsimme sen kyytiin kohti keskustaa. Seuraavaksi siirsimme nälkää ja janoa paikallisessa pitseriassa. Ruoka oli maukasta ja edullista. Lyhyen patikoinnin jälkeen saavuimme Sähkömuseolle, jossa jouduimme hetken odottelemaan ennen kuin meidät suvaittiin päästää sisään. Lippu kustansi 600 HUF eli reilut pari euroa. Täälläkin oli koululaisia, tällä kertaa tutustumassa sähköön mm. Jaakobin tikapuiden avulla. Hienoa että lapsille opetetaan oikeita asioita!

Näyttelyssä oli paljon unkarilaista tekniikkaa, paikallinen sähköalan yritys oli Ganz, nykyään CG. Tasavirtageneraattoreita ja -moottoreita, vaihtovirtamoottoreita, muuntajia, valaisimia, kodinkoneita, hehkulamppuja ja muuta aiheeseen liittyvää oli esillä runsaasti. Huomiomme kiinnittyi erityisesti puun runsaaseen käyttöön eristemateriaalina. Vanhat laitteet tyyppikilpineen ja puuosineen olivat suorastaan kauniita.

Muuntajia Wattituntimittari Liesi ym

Kahvi- ja kokishampaita alkoi pakottaa, joten poikkesimme katukahvilassa. Terassilla istuessa tuli suorastaan hiki auringon porottaessa. Bongasimme lähistöltä myös pienen kaupan, jossa kävimme tutkimassa juomakelpoisten nesteiden hintoja. Edullista. Erittäin edullista. (Miten edullista mahtaakaan olla laitakaupungilla, saati sitten maaseudulla?)

Käppäilimme Tonavan rantaan, jossa hetken mielijohteesta hyppäsimme ratikkaan nro 2 ja ajelimme sillä Parlamenttitalolle ja takaisin. Itse hallintorakennus näytti olevan rakennustelineiden vallassa. Palattuamme istahdimme ravintola Dunacorson Dunacorson terassille syömään ja nauttimaan hämärtyvästä jokinäkymästä...

Ilta hämärtyy...

Lauantaiaamuna oli vuorossa jälleen runsas aamiainen ja ex-tempore-reissu linnavuorelle. Aivan hotellin lähistöltä kulkee funikulaari vuoren rinnettä ylös. Maisemat olivat komeat. Tahtomattamme näimme lauman turisteja sekä vahdinvaihdon paikallisen pitkähkön protokollan mukaisesti. Sää oli edelleen kuin linnun morsian...

Funikulaari Maisema linnamäeltä

Hotellille palattuamme pakkasimme vähäiset romumme, maksoimme huoneet ja suuntasimme jälleen ketjusillan yli kohti Deak Ferenc -metroasemaa ja kohdettamme, Metromuseota. Ensin kuitenkin nautimme huurteiset läheisessä baarissa. Museo (320 HUF, valokuvauslupa 490 HUF) oli pienehkö mutta valaiseva. Mainittakoon, että Budapestissa on manner-Euroopan vanhin metro, vuodelta 1896! Esillä museossa oli muutama metrovaunu sekä muuta esineistöä ja valokuvia sekä piirustuksia. Vaunujen rungot oli tehty raudasta niittaamalla, muuten ne olivat enimmäkseen puuta.

Jännitystä Metro

Nälkähän se alkoi säätäjää taas vaivata, joten marssimme takaisin samaan baariin, josta olimme aamun aloittaneet (nimeä en muista). Kevyt lounas napaan, ja taksilla kohti lentoasemaa (6500 HUF, eli 24 eur). Kotimatka sujui yllätyksittä, jopa kotoinen säätila oli melko lailla odotusten mukainen eli surkea.

Reissu oli siis erittäin onnistunut ja Budapest todettiin oivaksi matkakohteeksi. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, juoma edullista ja julkisten kulkuneuvojen käyttö sujuvaa. Kukaan ei yrittänyt pölliä mitään eikä huijata missään vaiheessa ja turisti sai muutenkin oleilla aivan rauhassa muilta ihmisiltä kuten kaupustelijoilta. Hieman jäi kaivelemaan se, että emme ehtineet käydä Rautatiemuseossa ja kaupungin monissa muissa museoissa muissa museoissa... no, seuraavalla reissulla sitten.

Raportin rustasi säätäjä Eki

Alkuun Takaisin ekskursioihin Säätäjien kotisivulle


Päivitetty 7.11.2012 © Jäykät Säätäjät ry 2012